Uutiset

Neljäs ITU pitkänmatkan MM-kisoissa

Neljäs sija maailmanmestaruuskisassa on hieno tulos ja olen ylpeä saavutuksestani. Onnittelut nopeammille ja kestävämmille!

Viisi parasta naisten kisassa:
1 Sarah Crowley
2 Helle Frederiksen
3 Heather Wurtele
4 Kaisa Sali
5 Leanda Cave

Neljäs sija on myös katkeran suloinen. Todella lähellä mitalia, mutta joudut kuitenkin poistumaan tyhjin käsin. On pakko myöntää, että mitaleilta tipahtaminen harmittaa, mutta sitäkin enemmän harmittaa, etten tällä kertaa saanut kropastani ulos toivomani tasoista suoritusta.

Uinti oli aikalailla floppi. En osaa sanoa, mitä tapahtui, mutta jäin heti startissa jälkeen kovimmista menijöistä ja lopulta päädyin johtamaan pientä takaa-ajoryhmää koko kolmen kilsan uinnin ajan. Lopulta rantauduin 5 minuuttia kärjen perässä. Olin tosi pettynyt ja vihainen noustessani vedestä, mutta sain jotenkuten kasattua taistelufiilikseni ennen kuin hyppäsin pyörän päälle.

Vedestä samaan aikaan kanssani nousseet naiset osoittautuivat hitaammiksi ajajiksi ja jo muutaman sadan metrin jälkeen olin täysin yksin. Siinä ylhäisessä yksinäisyydessä menikin sitten koko 120 km. Kuulin kerran matkan varrella eroni kärkeen, mutta muuten jouduin vetämään koko pyöräilyn laput silmillä. Vaikka kyseessä on peesikieltokilpailu, helpottaisi se aina hiukan, kun olisi jonkunlaista kontaktia kanssakilpailijoihin tai toisena vaihtoehtona saisit ajaa johtomopon kanssa kisan kärjessä. Pyöräilyyni olenkin sikäli ihan tyytyväinen, että ero kärkeen ei kasvanut juuri yhtään.

Juoksun alussa olin täynnä sisua ja valmis antamaan aivan kaikkeni, jotta pystyisin ohittamaan niin monta kilpailijaa kuin mahdollista. Eka kympin kierros sujui ihan hyvin ja ohitin kaksi naista. Tokalla kiekalla löysin itseni kolme kertaa istuskelemasta radan varresta yrittäessäni helpottaa jalkateräkipua. Tästä huolimatta pystyin jälleen ohittamaan par kilpakumppania, toisen heistä jopa kaksi kertaa istuskeluni takia 😀 Lopulta kramppailu hellitti, mutta vikalla kympillä minun ei enää ollut realistista nousta kolmannelle sijalle, joten päätin säästellä selkääni ja takareittäni, joiden kanssa olen kiukutellut viimeiset viikot.

Vaikka kisa ei siis mennyt täysin käsikirjoituksemme mukaan oli se todella tärkeä kokemus ja loistava kenraaliharjoitus kauden tärkeimmälle kotokselle eli 14.10. Hawaiilla käytävälle Ironmanmatkan maailmanmestaruuskisalle. Sunnuntain suoritus osoitti, että peruskunto on hyvällä mallilla, mutta nyt vaan täytyy saada kroppa täysin terveeksi. Tämän suhteen homma tuntuu olevan hyvällä mallilla sillä nyt muutama päivä kisan jälkeen kroppa on jo vapautuneempi kuin moneen viikkoon.

ITU MM kisa oli myös äärimmäisen tärkeä psyykkinen herätys. Jälkikäteen voin myöntää, että lähdin kisaan voittamaan. Osaa urheilijoista voittamaan lähteminen ehkä auttaa kaivamaan esiin parhaan mahdollisen taisteluvireen, mutta minulle jäi tunne, että tietoinen muita vastaan kamppaileminen toi minulle vain ahdistusta, ylisuuria odotuksia ja kun kisan alku meni vielä mönkään ja pyöräilin yksin, oli lopputuloksena hiukan lamaantunut kokonaissuoritus. Niinpä nyt on selvää, että lähden Konaan voittamaan itseäni, en muita. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, että ainoa tavoitteeni tuossa kisassa tulee olemaan kaikkeni antaminen ja mahdollisimman nopeasti lähtöviivalta maaliin suoriutuminen. Olen kuitenkin varma, että juuri itseäni vastaan kisaaminen saa minusta esiin kovimman mahdollisen ironwomanin. Jee – tosi jännää nähdä, miten nopeaan ja kestävään kuntoon saan kroppani viritettyä seuraavan seitsemän viikon aikana!