Aika-ajopyörällä fiilistelyä

Aika-ajopyörällä ajaminen on ihan huippua. Oon täysin ihastunut Velo & Oxygenin Bianchiin! En oo ikinä ennen ajanut tempopyörällä, mutta nyt täytyy sanoa, että olisi kannattanut. Se on kivaa puuhaa. Ajoasento on rento ja aerodynaaminen eikä etureisiä hapota koko ajan. Kai se vaan on niin, että maantiepyörä ja aika-ajopyörä ovat oikeasti luoto omiin tarkoituksiinsa…

Viime vuosina pyöräily on ollut mulle vähän välilaji. Homma, joka on tullut hoidettua hiukan sivukädellä. Sekä henkinen että fyysinen panostus on mennyt pääasiassa uintiin ja juoksuun, joista oon myös nauttinut eniten. Pyöräily on ollut superia lähinnä vuoristossa, hyvässä seurassa tai sopivan sähäkässä kisassa. Nyt viime viikolla tapahtui kuitenkin jotain uutta: useana päivänä mulla oli valtava hinku lähteä kruisailemaan tempopyörällä jopa täysin tasaiselle tielle!?!

Motivoivaa on toki myös se, että tempofillarilla tuntuu pääsevän lujaa. Tempotykiksi mua ei voi kuvailla ja varmasti pyöräily on pitkissä kisoissa edelleen se heikoin lenkki. Mutta niin hyvälle pyörä nyt tuntuu, että pienellä treenipainotuksella voisi olla mahkuja yllättävänkin tuliseksi taskuraketiksi…

Tempopyörän ajo-asento tuntuu myös selän kannalta ihmeen hyvälle. Selkävaiva alkoi jo ennen kuin koskinkaan aika-ajopyörään eikä sillä ajaminen ole pahentanut selkää tippaakaan. Selkä ei vieläkään oo ollut täysin terve, mutta sellaisessa kunnossa, että perustreenaaminen sujuu ihan hyvin. Edelleen on hieman epäselvää, mikä selkää vaivaa. Treeneissä se on huonoin uidessa ja paras juostessa, pyörällä se vaivaa lähinnä heti treenin perään. Loistavan fyssarini, Tiina Lahtinen-Suopankin, mukaan kyseessä on mitä todennäköisimmin pieni nivelsiteiden venähdys, joka on sitten aiheuttanut kaikenmaailman probleemia. Tiina on hoitanut selkää useaan otteeseen ja opettanut erilaisia lihashallintajuttuja, mistä on jälleen kerran ollut suunnattomasti apua.

Jotta selkä ei rasitu likaa, olemme nyt kuitenkin jättäneet kaikki tosi kovat vedot pois ja keskittyneet taas kerran erittäin laadukkaaseen perustreeniin. SM pyöräilyjen väliin jääminen oli harmillista, kuten myös se, etten vielä ole päässyt kokeilemaan miten se tempopyörä kulkisi, kun on kaikki pelissä 😉 Mutta toisaalta onneksi just nyt perustreeni on huomattavasti oleellisempaa kuin vauhtihurjastelu. Niinpä viime viikkoina kokonaistreenimäärä on ollut kohtuullisen iso ja pitkiä sitkeitä pk-vk harjoituksia on tullut tehtyä runsaasti. Saas nähdä kuinka ne nostavat kuntoa kohti seuraavia kisoja, jotka ovat Finntriathlon 20.7. ja Ironman 70.3 EM 11.8.!