Blogi

Eurooppa Cup Karlovy Vary, 8. sija

No nyt on kansainvälisen tason paluukisa tehty 🙂 Nautintoa reissu ei ollut, mutta sisulla sain rutistettua ihan tyydyttävän suorituksen.

Huonointa kisassa oli taas kerran uinnin täydellinen epäonnistuminen. Ei vaan taas pää pitänyt alkuhässäkässä, kun vielä lasitkin lyötiin silmiltä. Ketuttaa, kun ei tunnu vuoden treenit purreen!!! Onneksi kuitenkin eroa tuli kärkityttöihin vain se pari minuuttia mitä viimekin vuonna, joten jos tämänpäiväinen moka menee niiden 358 kisaamattoman päivän piikkiin ja seuraavassa kisassa tunnen taas oloni kotoisaksi, niin huomattavasti parempaa uintia on luvassa.

Huono uinti rankaisi tänään siten, että jouduin jälleen ajamaan koko pyöräosuuden yksin. Tosin vain 15 s minua ennen vedestä nousi aivan älyttömän pyörä- ja juoksuosuuden tehnyt Ewa Komander, joka lopulta vielä voitti koko kisan! Eli jos olisi pyöräjalka jaksanut rykäistä hänen peesiin niin huonollakin uinnilla kaikki olisi ollut mahdollista…mutta ei tänään mun jaloilla. Lopulta siis ajoin koko pyörän tempoa muutamia pieniä, mutta valitettavan huonotasoisia, ryhmiä ohitellen. Eroa kärkiryhmään tuli noin kaksi minuuttia lisää.

Juoksussa jalat olivat koko ajan aikas poikki, mutta sain silti ohiteltua edelläni menneessä ryhmässä ajaneita ja kipitin koko kisan neljänneksi nopeiten. Eroa Ewaan tuli noin 1 min ja tokaan, Radka Vodickovaan vain 40s, mikä oli ok ottaen huomioon, että Radka on tänä kesänä ollut maailmancupin palkintopallilla. No, päivät tietty vaihtelee, mutta kuitenkin mun juoksuosuus oli vähintään tyydyttävä, kun se vielä oli mun eka 10 km lenkki – niin, siis edes vk-teholla en ole vielä päässyt niin pitkään juoksemaan.

Nyt toivon, että kisasta palautuminen sujuu hyvin, sillä ensi viikonloppuna olisi tiedossa seuraava Eurooppa Cup Hollannissa. Ennen kaikkea toivon, että kurkkuni vihdoin paranisi eikä ärtyisi tämänpäiväisestä tykityksestä entisestään. Mua on nimittäin jo viikon verran vaivannut enterovirus. Kuumetta ei ole ollut kovasti, mutta kurkku on ollut sikakipeä. Normitilanteessa en olisi tainnut edes lähteä tämänpäiväiseen starttiin, mutta kun kurkku oli jo eilen ja tänään aamulla selvästi parempi ja kisan saaminen oli tosi tärkeää, niin päätimme ottaa pienen riskin.

Eli peukut pystyyn ensi viikonloppua varten! Nyt täytyy lähteä katsomaan miesten kisaa ja tsemppaamaan Panua!

Read next

23.03.2020
Kuulumisia Kolarista

Enpä olisi ikinä uskonut, millaisia aikoja seuraa urheilu-urani loputtua. Muutimme tammikuun lopussa Lapin rauhaan, eikä…