Flunssa

Pöh. Just kun harjoitteluun alkoi löytyä hyvä flow, kaaduin sänkyyn megaflunssan nujertamana. Sarkastista, sillä olin just saanut valmiiksi Juoksija-lehden jutun flunssan tyrmäämisestä ravitsemuksen avulla…

Ehkä ketuttavinta hommassa on kuitenkin se, että lasken flunssan pitkälti ihan omaksi syykseni. Oon nykyään tosi tarkka sen suhteen, etten treenaa yhtään kipeänä. Mutta niinpäs vaan viikko sitten sunnuntaina mopo karkasi käsistä – ajoin pitkän pk lenkin vesisateessa, vaikka olo ei ollut millään muotoa freesi ja vaikka keuhkoissa tuntui kuin olisi ollut 30 astetta pakkasta. Uskottelin itselleni, että jostain syystä treenit painavat tavallista enemmän. Joopa ja kotona sit nousi hyvin pian 39 C kuume.

Koko tämä viikko on kulunut flunssaa parannellessa. Oli nimittäin äkäisin tauti moneen vuoteen. Oli ihan pakko maata monta päivää täysin paikallaan. Vaikka kuumetta ei oo ollut keskiviikon jälkeen, on fiilis vasta tänään sunnuntaina suht normaali.

No, on flunssasta poimittavissa hyviäkin juttuja. Jo useamman viikon vaivannut pohjejumi katosi. Uinnissa uusi tekniikkatyyli tuntuu nyt luonnollisemmalle kuin ennen tautia. Löysin uudelleen pilateksen voiman. Nyt kauden aloitus rauhoittui entisestään, sillä myös ensi viikko pitää vielä ottaa megavarovasti. Ja tämän uskon ihan oikeasti olevan vain hyvä homma ensi kesän kisoja ajatellen, sillä yleensä oon vähän turhankin malttamaton.

Niin ja ne Juoksijaan kirjoittamani vinkit saattoivat muuten lopulta auttaa flunssan nujertamisessa, ainakin tämän erittäin epätieteellisen ja subjektiivisen kokeen perusteella: äidillä oli sama tauti kun mulla, mutta hän ei nauttinut kaikkia marjoja ja ihmeliemiä, mitä mä vetelin. Mulla flunssa stoppasi pari päivää äkimmin 😉

Kuva ei nyt aivan nappiin liity tähän juttuun, mut Sciencen syyskuun 2012 kansi on megahieno: