ITU kisat pienestä kiinni

Bratislavan kisa oli vieläkin opettavaisempi kuin mitä viime postauksessa kerroin. Kisatuloksia tarkastellessa sain nimittäin varsin piikikkään muistutuksen siitä, kuinka pienestä kiinni peesivapaiden triathlonkoitosten tulokset ovat. Jossitellaan nyt hiukan, jotta kaikki peesikisoissa käyvät muistavat, ettei ote saa kisan missään vaiheessa herpaantua – eli ottakaahan etenkin junnut oppia :)! Nämä kaikki ”pienestä kiinni” -jutut ovat ITU kisojen arkipäivää enkä nytkään ollut varmasti ainoa, jonka suorituksesta tällaisia löytyy.

Mikäli olisin sunnuntaina selvinnyt ekasta vaihdosta noin 10 s vikkelämmin – eli en olisi töpeksinyt jäisillä sormillani kypärän kiinnityksessä, olisin päässyt pyörän päälle normaalisti ilman kämmäilyä polkimien kanssa tai saanut kengät jäisiin jalkoihini ennen kuin 3 km ajon jälkeen – olisin ehtinyt edeltävään pyöräryhmään ja noussut kisan kolmoseksi. Kymppisakkiin ja edes pienille palkintorahoille taas olisi riittänyt pelkästään se, että olisin hypännyt pyörän päältä 5 cm aikaisemmin pois ja välttänyt rangaistusalueella seisoskelun ja luultavimmin myös se, että olisin onnistunut nakeloimaan lenkkarit tukevammin jalkoihin. Tällä kertaa tuloksena oli siis karvaan opettavainen 11. sija. No, mikä tärkeintä, sain onneksi loisto treenin ennen ITU EM-kisaa.

Nyt edessä on maantiekilpurin vaihto aika-ajopyörään. Tiistaina saavuimme Itävaltaan St Pölteniin ja kävimme ajelemassa kisan pyöräreittiä, joka oli huippukiva: luvassa on sekä tasaista tykitystä että muutamia raastavia nousuja. Myös uintireitti ja juoksu ovat jees ja Muutenkin olosuhteet ovat varsin mallillaan, sillä sää on aurinkoinen +23 C ja asun ihan kisapaikalla tosi sympaattisessa urheilukeskuksessa. Joten eiköhän täällä tule hauska viikko! Kisan pro sarjassa on tosi kovia menijöitä, joten jännä päästä näkemään, miten pärjään tällä hetkellä tällaisessa kivikovassa seurassa 🙂