Jäässä Bratislavassa

Tänään käydyssä Bratislavan Eurooppa Cupissa meni about kaikki pieleen. Ainoa positiivinen homma taisi olla, että pääsin sentään maaliin… moni joutui meinaan keskeyttämäänkin huonon asfaltin aiheuttamien kaatumisten takia. Onneksi en siis itse jäänyt läjiin, vaan sain avattua koneeni ja tästä suunta menee varmasti ylöspäin 🙂

Kisa käytiin hyisessä kelissä. Itse asiassa niin kylmässä, ettei ITU sääntöjen mukaan olisi edes saanut kisata triathlonia, vaan homma olisi pitänyt muuttaa duathloniksi. No, kisan pomo sanoi, että hänen sanansa ylittää säännöt eikä niistä siis välitetty. Ilma oli +11 C ja järvi +14 C, lisäksi tietty satoi vettä.

Joo tiedän, että säällä on vähän ikävä selitellä omaa ennakoitua huonompaa sijoitusta, keli kun on sama kaikille. Silti jostain syystä mun kroppa on kovin jäätymisherkkä eikä sille tunnu voivan mitään. Tänäänkin teimme kaikkemme, jotta mulla olisi mahdollisimman lämmin – olin ainoa, jolla oli pyöräkengissä varvassuojat, t-paita kisapuvun alla ja linimenttikin haisi. Siitä huolimatta olin myös ainoa, joka ei meinannut pystyä tekemään vaihtoja, kun varpaat ja sormet olivat niin jäässä.

Lyhyesti kisani sujui tänään näin. Uinti oli täysi shokki, olin jäässä eikä happi kulkenut, ja hävisin 750 metrillä puolisen minuuttia naisille, jotka voitan altaassa selvästi. Ekassa vaihdossa en meinannut päästä pyörän päälle, kun en saanut jäisillä varpailla käännettyä kenkää ja siihen turhautui noin 20 s lisää, minkä ansiosta koko kisa oli jo tässä vaiheessa aika menetetty. Pyörällä tein paljon hommia ryhmässämme, mutta mutkat vedin taas pupu pöksyissä. Ennen tokaa vaihtoa en meinannut saada kenkiä jalasta saatikka juoksukenkiä jalkaan – lopulta pohjalliset jäivät niin ryttyyn, että jalkapohjiin tuli mustelmat. Juoksussa olin jäässä, mutta noukin sentään tosi monia sijoja. Harmi vaan, että jouduin vielä just ennen maalia penalty boksiin 15 sekunniksi, kun nousin tokassa vaihdossa 5 cm liian myöhään pyörän päältä. Eli sekin kämmi tuli tehtyä. Sijoitus oli visiin jossain 15 sijan hujakoilla.

No, oppia tai lähinnä muistutuksia kisasta sentään jäi käteen. Tärkein tieto on, että mikäli meinaan pärjätä olympiamatkan kisoissa, mun on pakko päästä vetämään uintitreenejä/kisoja kansainvälisissä ryhmissä, Suomessa kun triathlonuimareita on aika vähän. Kokonaan tän päivän huono uintini ei siis mene jäätymisen piikkiin. Oon jälleen kerran vähän niin kuin toivonut, että se riittäisi, kun allasuinti on parantunut huomattavasti. Mulla selvästikään se ei riitä, vaan jo aiempina vuosina todettu fakta, että hankalinta mulle on uinnin ”kissatappelu” 50 naisen seassa, pitää edelleen valitettavasti paikkansa. Nyt edellisestä ITU kisasta on 2 vuotta (jos rikkinäisen selän viime kesän EM keskeytystä ei lasketa), mikä on about valovuosi. Onneksi sentään pyörä ja etenkin juoksukunto vaikuttivat tänäänkin sille, että ne riittävät jo vallan mainiosti vaikka olympialippuun. Se on sitten aika pitkälti resurssikysymys, pystynkö panostamaan olympiamatkan kisaamiseen ja harjoitteluun niin paljon kuin mun pitäisi. Se vaatisi kallista reissaamista, jota pitkä matka ei vaatisi läheskään yhtä paljoa. Tulevien vuosien tähtäimeni kirkastuu viimeistään syksyllä. Tänä kesänä luvassa on kaikkia kivoja matkoja 🙂

Nyt suuntaan kuitenkin ajatukset ensi viikonloppuun ja Ironman 70.3 St Pölteniin. Luvassa on siis puolimatkan kisa ja mukana useita maailman kärkinimiä. Onneksi tänne on huomisesta lähtien luvattu jopa hellesäätä eli jäätymistä ei enää tarvii pelätä. Jee, onpa kivaa päästä vetämään pitkää ja kovaa! Peukut pystyyn!