Kanarialle kuntokuurille

Istun täysin pitkästyneenä lentsikassa, jonka nokka osoittaa kohti Gran Canariaa. Edessä on kolme pitkää viikkoa tutussa Maspalomasin treeniparatiisissa. On se vaan hassua, miten paljon sitä jaksaa vielä tässäkin vaiheessa urheilu-uraa innostua leirille pääsystä!

Polvi alkaa vihdoin olla kunnossa (koputetaan kuitenkin puuta…). Se toipui lopulta lähes yhtä nopeasti kuin kipeytyikin. Viime viikonloppuna pystyin juoksemaan 5 min, kunnes koivessa alkoi tuntua pientä kiristelyä ja askel täytyi pysäyttää kävelyksi. Alkuviikosta mun lihaskalvoja avattiin tosi kovaa (sattui!) ja pian sen jälkeen tulehduksen rippeetkin tuntuivat häviävän ja eilen juoksin jo 20 min ihan täysin kivutta. Iiiiiihaaanaaaaa! Pyöräilyä polvi sentään on kestänyt jo parisen viikkoa, tosin oon ajanut vaan max 1.30 h ergosettejä ja nekin kevyesti.

Kuten mun urheilija Facebookista ehkä olet huomannut, oon viime viikkoina uinut aika paljon. Treenit ovat toki vaihdelleet päivästä toiseen, mutta erikoisuutena oon vetänyt tosi pitkiä kelauksia aiempaa enemmän, mikä on itse asiassa ollut yllättävänkin kivaa ja kehittävää. Ei kun piippariin 1.20-1.30 vauhdiksi ja kelaamaan 2-6 km ilman ”turhia” taukoja! Ainakin nämä treenit ovat helpottaneet polviangstia 🙂 En oo moneen vuoteen juuri uinut sykemittarin kanssa, koska inhoan syvästi kaikkia laitteita, jotka eivät toimi kunnolla. Nyt sain kuitenkin Polarilta v800 mittarin, joka toimii vedessä aivan täysin virheettömästi! Niinpä sykkeitäkin on ollut mielenkiintoista seurailla ja uskon, että sykemittarista on saatavissa paljonkin hyötyä esim. uinnin taloudellisuuden opettelussa.

Niin ja en oo siirtymässä märkkärin vakikäyttäjäksi altaassa ja en oo myöskään siirtymässä hihattomaan märkkäriin, vaikka näitä multa on viime viikkoina useampikin kysellyt. Polven takia tarvitsin ylimääräistä tukea alakroppaan ja koska en halunnut paahtua joka päivä keitetyksi ravuksi, leikkasin vanhasta risasta puvusta hihat pois. Ratkaisu on osoittautunut loistavaksi myös siltä kannalta, että käsien vesituntuma pysyy samana kuin ilman pukua. Riossa ja Hawaiilla kun ei märkkäriä käytetä 😉

No, ennen Rioa tai Hawaiia tarttis kuitenkin pikkasen kohottaa kuntoa. Nyt on meinaan aika lailla heikko, raskas ja huohottava fiilis. Ihan kun peruskunto olisi täysin romahtanut viiden viikon polvitappelun aikana, ahkerasta uimisesta huolimatta. Töitä on siis edessä. Jokainen Kanarian leiripäivä on hyödynnettävä tarkasti. Maltti mukana. Kisakauden avauksesta kerron sitten vasta ensi postauksessa, kunhan näemme, miten treenaaminen lähtee sujumaan. Oi, onpa kivaa päästä töihin 🙂