Keskeytys EM kisassa

EM-kisa meni niin huonosti kun vaan voi mennä. Jo ennen kisaa pelkäsin, että pahaa jälkeä voi olla tulossa, mutta tottakai yritin uskotella, että päänsäryt ja pienet flunssan oireet johtuvat vain jännityksestä… Kisan uinnista noin kolmasosa meni mukavasti porukassa, mutta heti kun olisi pitänyt alkaa uimaan kunnon teholla, ei hommasta tullut mitään. Jäin uinnissa häntäpäähän pieneen kolmen hengen porukkaan. Pyöräileminen oli vielä paljon vaikeampaa kuin uiminen. Ei ollut yhtään voimaa. Pyörrytti. Tipuin keskitason kuskin peesistä täysin tasaisella tiellä, vaikka hän ei edes yrittänyt irtiottoa. Pyörälenkillä ollutta isoa mäkeä en meinannut päästä ylös kuin kiemurtelemalla ihan kummallisesti. Noin 25 km pyöräilyn jälkeen Paul sitten huusi mut radan sivuun. Ainoana vaihtoehtona oli keskeyttää touhu ja laittaa terveys etusijalle. Päivät kisan jälkeen ovat sujuneet tosi mustissa fiiliksissä. Pelkkä maaliin tuleminen olisi riittänyt nostamaan mun nimen tämän hetken olympialistalle. Mutta nyt sinne nouseminen alkaa olla erittäin vaikeaa, tosin ei vielä millään lailla mahdotonta. Nyt ei auta, kun selvittää, mikä tauti kropassa jyllää. Onneksi pääsen lääkäriin heti tänään. Toivotaan, että jotain selviää. Ja vielä enemmän toivotaan, että se on hoidettavissa pian pois ja pääsen jo parin viikon päästä kisaamaan maailmancupissa.