Blogi

Kestävyysseminaarista arvokasta oppia ja ideoita

10.12.2015

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna pidettiin jokavuotinen Pajulahti Endurance Conference. Seminaariin oli saapunut joukko huipputason valmentajia ympäri maailmaa. Oli mielettömän hienoa päästä kuulemaan näiden useita arvokisamitalistiurheilijoita valmentaneiden gurujen kokemuksia ja ajatuksia! Niin ja tietty oli myös aika jännittävää päästä itse kertomaan kyseisille huippuvalmentajille omasta urastani.

Paikalla ei valitettavasti ollut juurikaan suomalaista triathlonporukkaa. Niinpä ajattelinkin koota tähän yhteenvedon seminaarin eri esityksien pääannista.

Olympiakomitean kestävyyslajien lajiryhmävastaava Olli-Pekka Kärkkäinen avasi seminaarin.

Oma esitykseni

Sain olla seminaarin ensimmäinen puhuja. Kerroin omasta urastani ja harjoittelustani viimeisten…20 vuoden ajalta! Tunteet olivat pinnassa, kun puhuin siitä, miten intohimo kestävyysurheilua kohtaan syttyi pienenä tyttönä. Samoin pala meinasi nousta kurkkuun, kun kerroin kaikista vaikeista hetkistä, joita koin matkustaessani ympäri maailmaa olympiapisteiden perässä. Luentoani kehuttiin jälkikäteen inspiroivaksi ja ajatuksia herättäväksi, joten setti taisi ajaa tehtävänsä. Pääsanomanani oli – ilo, intohimo ja suomalainen sisu ovat huippusuorituksen eväät! Lauantaina pääsin myös vetämään aamuherättelyn, johon kuului juoksua sekä erilaisia toiminnallisia venyttelyjä ja lihaskuntoharjoitteita, joita itse teen lähes päivittäin.

Veikko Sinisalo ja Veli-Pekka Valkonen

Sinisalo on olympiamitalitason valmentaja, jolla on mieletön kokemus etenkin soutajien koutsaamisesta niin Suomessa kuin ympäri maailmaa. Sinisalonkin pääsanomana oli muun muassa, että kaikkeen tekemiseen on erittäin tärkeää löytää ilo ja rentous. Toisaalta jokaisen pienen pienenkin yksityikohdan huomioiminen on oleellista – marginal gainsit tulee siis aina käyttää. Näistä ja muista kovimman huipputason urheiluun liittyvistä tekijöistä Sinisalo kertoi monia loistavia esimerkkejä.

Valkonen on puolestaan eräs Suomen fiksuimmista henkilöistä, kun keskustellaan ravitsemuksesta. Hän tuntuu olevan hyvin samoilla linjoilla kuin minä. Ravinto on uskomattoman tärkeässä roolissa huippukuntoa rakennettaessa. Erittäin runsas ja monipuolinen kasvisten syöminen on myös urheilijan ravitsemuksen pohja. Ruoan tulee olla mahdollisimman luonnollista. Eri energiaravintoaineiden suhteiden tulee olla tasapainossa siihen nähden, minkälainen treenikausi on menossa. Itseni Valkonen sai miettimään, syönköhän tällä hetkellä hiukan liikaakin proteiinia – tätä täytyy vähän testailla.

Jussi Lotvonen

Jussi on paratriathlonisti, jonka tavoitteena on päästä ensi vuoden Rion paralympialaisiin. Jussi piti todella inspiroivan luennon siitä, mitä kaikkea paraurheilu vaatii. Täytyy nostaa hattua, sillä Jussi tekee todella kovasti töitä saavuttaakseen unelmansa. Tsemppiä ja iloa matkaan!

Inigo Mujika

Mujika on eräs maailman parhaista olympia- ja ironmanmatkojen triathlonvalmentajista. Mujika valmentaa esimerkiksi Ainhoa Muruaa (mm. olympialaisten 7.) ja on yli 10 vuoden ajan valmentanut Eneko Ilianosta (mm. Hawaiin 2.). Mujikan kahta luentoa – ja luentojen ulkopuolisia keskusteluja Mujikan kanssa – odotinkin ehkä eniten koko Pajulahden reissulta.

Mujikan ensimmäisen luennon aiheena oli kestävyysurheilijan voimaharjoittelu. Hän esitti erittäin kattavan lajitelman aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja kertoi myös omia käytännön kokemuksiaan. Pääsanomana oli, että voimaharjoittelu on todella tärkeää, mutta se tulee tehdä oikein. Mujikan urheilijat tekevät päivittäin keskivartalotreeniä, minkä lisäksi heidän vuosiohjelmassaan on 6-12 viikon jaksoja kesto-, perus- ja maksimivoimaa. Minulle uusia ajatuksia oli muun muassa se, minkätyylisiä apuja oikein toteutettu voimaharjoittelu tuo eri lajeihin – esimerkiksi pyöräilyn kadenssiin. Keskustelin Mujikan kanssa myös kahdenkesken triathlonistin lajivoimatreeneistä sekä ylävartalon harjoittelusta ja tarttuipa sieltäkin muutama vinkki ensi kauden treeneihin.

Toisen Mujikan luennon aiheena oli kilpailuun valmistautuminen. Pääsanomana oli, että oikein toteutetusta viimeistelystä on muutaman prosentin hyöty, mutta viimeistelyn toteuttaminen riippuu todella paljon yksilöstä ja urheilulajista. Oli mielenkiintoista nähdä, että myös hän oli päätynyt useiden urheilijoidensa kohdalla hieman harvinaisempaan kaksi- tai kolmevaiheiseen taperingiin, minkä olemme Paulin kanssa vuosien varrella todenneet myös minulle toimivimmaksi. Tässä mallissa treeniä vähennetään, mutta sitten sitä lisätään hieman uudestaan (ja kolmivaiheisessa sitten taas vähennetään) kilpailun lähestyessä. Luennon ulkopuolisissa keskusteluissa sain Mujikalta todella arvokkaita vinkkejä myös viimeistelystä – esimerkiksi Hawaiin kuumiin olosuhteisiin valmistautumisen suhteen.

Camilla Richardson ja Guy Storbacka

Camilla ja Guy pitivät tosi mielenkiintoisen luennon Camillan urakehitykaestä ja harjoittelusta. Pääsanomana oli, että oikein toteutetulla ahkeralla työllä päästään kestävyysurheilussa huipulle. Camillan harjoittelussa silmiinpistävää oli suuri juoksukilsojen määrä ja se, ettei Camilla juurikaan juokse todella hitaita lenkkejä. Camillasta huokui vahva into ja päättäväisyys ja olenkin aikas varma, että hänet nähdään menestymässä vielä monissa arvokisoissa.

Johan Voogd

Johan on hollantilainen huippu kestävyysjuoksuvalmentaja. Hän piti erittäin antoisan luennon ja käytännön treenisetin. Voogdin – itselleni tärkein – pääsanoma taisi olla, että vain laadukkaat treenit kehittävät eli riittävästä palautumisesta huolehtiminen on ykkösjuttu. Lisäksi hän korosti niin sanotun roskatyön karsimista eli Voogdin mielestä kaikella, mitä tehdään, pitää aina olla selkeä tarkoitus. Voogd myös korosti päättäväisyyttä ja kertoi monta inspiroivaa tarinaa valmentamastaan huippujuoksija Jip Vastenburgista.

Voogdin tekniikkaharjoitus oli myös ihan loistava. Voogdin ”lempidrilli” oli niin kutsuttu haitarijuoksu eli pakarajuoksun ja polvennostojuoksun välimalli. Hän teki tämän kuitenkin hieman eri tavoin kuin olen tottunut, sillä hän yhdisti juoksuun erittäin tehokasta jalkaterän käyttöä ja erilaisia kiihdytyksiä sekä pysähtelyjä. Niinpä pohkeet ovat edelleen kipeät kolmen päivän jälkeen… Sain Voogdilta myös pari henkilökohtaista vinkkiä, jotka tuonevat ainakin hiukkasen lisävauhtia tulevana kesänä.

Jeronimo Bravo Rodriquez

Bravo Rodriquez on valmentanut alle tunnin!!! puolimaratoonareita, mm. Zersenay Tadesea. Hänen luentonsa pääantia oli esimerkiksi se, miten tärkeänä hän pitää juoksun taloudellisuuteen panostamista ja ettei Tadese juokse juurikaan todella hitaita lenkkejä.

Bravo Rodriquez piti myös käytännön treenidemonstraation, joka keskittyi juoksuvoiman kehittämiseen. Bravo Rodriquezin lähestymistapa juoksun taloudellisuutta ja lajivoimaa kohtaan oli todella samantyylinen kuin Paulilla: erilaisia mäkijuoksuja yhdistettynä samassa treenissä monipuoliseen toiminnalliseen lihaskuntoon sekä race pace juoksuun tasaisella. Muutama uusi liike tästä setistä jäi tietysti taskuun ja samoin oli mielenkiintoista kuulla tällaisten harjoitusten rytmittämisestä eri harjoituskausien ohjelmaan.

Kaiken kaikkiaan Pajulahden kestävyysseminaari oli siis erittäin opettavainen ja inspiroiva. Tällaisia tarvitaan Suomeen ehdottomasti lisää. Ehkäpä myös ihan vaan triathlonvalmentajien välinen seminaari olisi paikallaan, jotta voimme viedä Suomen triathlonbuumia eteenpäin entistä ammattimaisemmin ottein?

Read next

Kuulumisia Kolarista

Urheilu-uran lopettamisen vaikeuksia ja uusien unelmien alkuja

Ironman MM kisa – sisulla seitsemänneksi