Kolmas Challenge Walchseessa!

Eilen kisasin ensimmäisen kansainvälisen pidemmän matkan kisani, Itävallassa käydyn Challenge Walchsee Kaiserwinkl -triathlonin (1,9 km / 90 km / 21 km). Lopputulos oli heti kiva, sillä sijoituin kolmanneksi! Mukana oli moninkertaisia Challengien ja Ironmanien voittajia ja puolikkaan arvokisamitalisteja, joten sijoitukseen olen oikein tyytyväinen. Eikä eroa voittajaankaan jäänyt paljoa.

Kisaan lähdin sellaisella suunnitelmalla, että uinnissa on hyvä säästellä voimia ja ottaa ekat sataset tosi rennosti. Tämä osoittautui vääräksi taktiikaksi, sillä jäin ekalla poijun välillä muista aivan liikaa ja jouduin uimaan koko loppureissun yksin muita ohitellen. No, uinti oli kuitenkin melko OK ja rantauduin parin pro naisen kanssa samaan aikaan noin 2 min ekan naisen perässä.

Vaihdon otin rauhassa ja pyöräilemäänkin lähdin sillä mielellä, että alussa on hyvä säästellä voimia ja että peesaamisen suhteen pitää olla tosi varovainen. No, tässä tuli toinen oppi… Meno oli ainakin ekat 15 km aika lailla muuta kuin reilua peesikieltoajelua. Ajelimme saksalaisen Daniela Sämmlerin kanssa melko sallituissa puitteissa (myönnetään, ettei mekään ihan sillä vaaditulla 10 x 2 m erolla) miesten seassa ja katselimme ihmeissämme, kun edessä meni todella tiukkaan pakkautunut porukka, jossa Itävallan Eva Wuttikin oli mukana eikä vieressä ajanut tuomarimopo antanut minkäänlaisia rangaistuksia.

No, ehkä loppumatkasta homma oli joka puolella edes vähän reilumpaa… Pyörä kulki jokatapauksessa selvästi aikaisempaa paremmin ja reisissä oli jo aikas mukavaa potkua. Olemme viimeisten parin viikon aikana säätäneet Scorpparin maantiepyöräni ajoasentoa entistä tempomaisemmaksi ja lisäksi käytössäni oli huippuhyvä aika-ajokypärän ja korkeaprofiiliset vanteet, joten koipien lisäksi välineetkin olivat entistä kovemmassa iskussa. Lisäksi Walchseen vaihtelevan mäkinen, tosin valitettavasti odotettua loivapiirteisempi, reitti oli sellainen mistä tykkään. Pyörä-juoksuvaihtoon saavuin Sämmlerin kanssa reilut 5 min Eva Wuttin ja noin 2 min Gina Crawfordiin (NZ) sekä Mary Beth Ellisiin (USA) perässä. Muut ennakkosuosikit, kuten Erika Csomor (HUN) ja Miriam Weerd (NL) olivat jääneet meistä selvästi.

Vaikka pyörä oli tuntunut kevyemmälle kuin Joroisissa, huomasin heti juoksun alussa, että reisissä oli juuri sitä probleemaa, mitä pelkäsin – ne eivät olleet ehtineet palautua pitkästä treenijaksosta. No, ensimmäiset kolme 5, 4 km kierrosta kulkivat silti ihan okei: ohitin Wutin ja saavutin yllättävän paljon kärkeä, sillä eroa Ellisiin oli parhaimmillaan enää noin 35 s ja Crawfordiin noin 1.15 min. Vikalla vitosella sippasin kuitenkin täysin ja jouduin kaivamaan voimia tosi syvältä sielun syövereistä. Maaliin saapuessani jalat pettivät heti alta. Mutta olinpa silti kolmas ja pääsin podiumille!!!

Eli ei kun treeniä lisää, niin puolimatkalta voi tulla kivan sijaan aivan loistavia tuloksia 😉 Maaliviivalle saakka jaksamista auttaisi varmasti myös se, etten unohtuisi fiilistelemään hauskaa menoa vielä kisan aikana vaan keskittyisin oleellisiin asioihin… Powerbarin geelit, shotsit, patukat ja urheilujuoma toimivat jälleen aivan mielettömän hyvin ja ravitsemussuunnitelmani oli uskoakseni ihan toimiva, mutta pyöräillessä olin niin täpinöissäni, että juominen unohtui ja nestettä kului koko reissun aikana vain noin litra. Höm höm, taitaa olla merkki siitä, että pian on aika palata yliopiston penkille viimeistelemään ravitsemustieteen graduni!

Oli muuten aivan mahtavat maisemat, aivan ihana paikka urheilla: