Metsään meni

Maaliskuun alkupuoli on ollut älyttömän rankka. Ei sillä, että olisin aamusta iltaan huiskinut itseäni väsyksiin. Raskasta on ollut, koska oonjoutunut tappelemaan kipeytyneen polven kanssa.

Probleema tuli täysin puskista pian viimeisimmän treenipostaukseni jälkeen. Harjoitusjakso sujui älyttömän hyvin, mutta ihan vikan treenin loppuverrassa (!) tunsin kipuilua ja kiristystä polven seudulla. En kuitenkaan keskeyttänyt verryttelyä, vaan ajattelin, että kyseessä on joku tavallinen pikkunipistys. Sellaisiahan nyt silloin tällöin tulee ja menee. Pari päivää tän treenin jälkeen vedin vielä juoksuvalmennuksen, jossa myös itse hölkyttelin alku- ja loppuverrat. Tällöin sattui jo kovasti, mutta uskoin, että vaiva hellittää kevyen harjoitusviikon ansiosta päivässä tai parissa.

Ei hellittänyt. Kävelykin muuttui vaikeaksi. Lääkäri määräsi lepoa ja tulehduskipulääkkeitä. Koipea avattiin fyssarilla. Polvi vaan ei osoittanut paranemisen merkkejä ja seuraavaksi otettiin magneettikuvat. Täysin selkeää syytä kipuun ei kuvienkaan perusteella löytynyt, vaikka konsultoimme useampaa lekuria. Huh sinänsä, ettei polvessa ainakaan ole siteitä tai muita rikki! Todennäköisimmälle vaikuttaa, että probleemana on ylirasittunut ja tulehtunut quadricepsjänteen patellainsertio.

Kaikenmoisia konsteja koipeen on koitettu. Myös Jemi on yrittänyt parhaansa 😉