Neljäs tosi kovassa Eurooppa Cupissa!

Ehkä kivointa kisassa oli, että uinti onnistui jo mukavasti. Suurimpana syynä edellisiä kisoja parempaan pulikointiin oli varmasti se, että tällä kertaa en panikoinut missään vaiheessa, mikä esti väsähtämisen. Voimia jäi jopa liikaa jäljelle ja uinnin jälkeen oli olo, että jopa kovempaa olisi jaksanut läiskiä. Joka tapauksessa rantauduin hyvissä asemissa reilu minuutti kärjen jälkeen. Varmaan ensimmäistä kertaa triathlonurallani olin jopa puolen välin paremmalla puolella, sillä edelläni oli 17 tyttöä ja perässä 21 ;).

Pyörän päällä fiilis oli loistava, sainhan heti alusta lähtien ajella isossa ryhmässä. Jalat myös toimivat ok ja varsinkin alkumatkasta tein paljon hommia, jotta saisimme edellä menijöitä kiinni. Onneksi myös muu porukka oli suhteellisen aktiivista. Lopulta edellämme olikin ainoastaan viiden hengen kärkiporukka. Sekin oli pitkään vain reilun minuutin päässä, mutta viimeisillä kierroksilla (pyörä 8×5,3km tasainen kortteli) menomme meni pahasti kyttäilyksi ja ero kärkeen venähti pariin minuuttiin.

Toiseen vaihtoon tultaessa olin turhan arka ja lisäksi vaihtopaikalla hukkui aikaa törmäilyyn. Lopulta lähdin noin 10s ryhmämme ekojen tyttöjen perään. Sain kuitenkin muut, paitsi kisan voittoon juosseen Vendula Frintovan, kiinni jo ekan kierroksen puolivälissä (juoksu 4×2,65km). Jäin juoksemaan Anne Haugin ja Zita Szabon kanssa. Pystyimme pitämään yllä hyvää vauhtia ja ohitimme toiseksi tullutta Raw:ta lukuun ottamatta kaikki pyörän jälkeen edellä olleet. Haugin ja Szabon tsemppiapu oli minulle todella tarpeen, sillä oloni oli tosi tuskainen ja yksin en olisi pystynyt kiusaamaan itseäni tarpeeksi kovaan vauhtiin. Noin kilometri ennen maalia Haug avasi kirin, eikä minulla ollut rahkeita vastata siihen. Saavuin kuitenkin hoiperrellen maaliin neljäntenä ennen Szaboa. Ja siitä minut raahattiin mahakramppien kourissa ensiaputelttaan.