Perusmeininkiä ja selän parantelua

Hurahtipa lähes pari viikkoa nopsaan. Leirin jälkeen perusmeininkiin palaaminen on aina alkuun vaikeaa. Tuntuu lähes mahdottomalle tunkea työt ja treenit (ja treeneihin matkustelut, jotka Suomessa vie paljon aikaa…) yhteen päivään. Mutta pikkuhiljaa arki alkaa aina rullaamaan ja tuntuu jopa tosi kivalle. Nytkin on ollut muutamia superhauskoja treenejä oman valmennusporukan sekä yhden yrityksen kanssa.

Oma treenaaminen ei kuitenkaan oo sujunut ihan suunnitellusti. Viime viikolla selkään iski jälleen kerran noidannuoli. Onneksi se ei kuitenkaan tällä kertaa ollut pahaa laatua, vaan oon koko ajan pystynyt liikkumaan. Itse asiassa mun selän kanssa paikalleen jääminen on pahinta, mitä voi tehdä ja kevyt treenaaminen palauttaa selän huomattavasti nopeammin kuin makaaminen.

Onneksi nyt selkä alkaa jo olla melko hyvä eli tähän väliin tullut pikku vamma ei aiheuttanut juuri mitään harmia triathlonkautta ajatellen. Ikävää kyllä, huominen SM puolimaraton jää kuitenkin selän temppuilun takia väliin. Harmi, sillä se oli viime vuonna niin kiva kisa… On kuitenkin selvä, että nyt on ihan turha lähteä riskeeraamaan. Tsemppiä ja juoksuiloa kaikille kisaan lähteville 🙂 !!!

Viime viikkojen kohokohta on tainnut olla puuhailu koiramme kanssa. Jemi täytti 14.4.2014, rumpuja kiitos, 14 vuotta! Jemppa asustaa vanhempieni luona, mutta oon tän viikon ollut koiran yksinhuoltajana, kun vanhempani ovat hiihtolomalla. Mukava kaveri.