Pikavisiitti Suomessa ja itku-potku-treenejä Albassa

Hurahtivatpa viime viikot nopeasti. Pian viimeisimmän bloggailuni jälkeen päätimme lähteä käymään Suomessa. Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli piipahtaa Suomessa vasta tammikuun loppupuolella ja osallistua samalla Urheilugaalaan (olin muuten sijalla 11 Vuoden urheilija äänestyksessä!), mutta nyt gaalailu vaihtui selän korjaamiseen.

Selkä tuntui paranevan hieman hitaammin, mitä odotin, joten halusin kuulla omien suomalaisten fyssarieni mielipiteet tilanteesta. Tärkeintä oli varmistaa, ettei selkävaiva lisäisi muiden vammojen riskiä treenikauden edetessä. Ensin tapasin Tiina Lahtinen-Suopankin, joka on jo 15 vuoden ajan auttanut mua pysymään kunnossa. Tiina tsekkasi kropan ja avasi etenkin lihaskalvoja. Tiinan superkäsittely rentoutti selkää todella paljon ja vielä enemmän rentoutui pää, kun Tiina oli sitä mieltä, ettei selässä varsinaisesti olisi mitään pahempaa menossa. Tiinan lisäksi tapasin Helsinki Core trainersin Ville Rapelin, joka keskittyi etenkin oikeanlaisten kevyiden lihastasapainoa korjaavien jumppaliikkeiden antamiseen. Myös Villen käsittely auttoi askeleen eteenpäin ja nyt viikon verran Villen antamia avaavia liikkeitä tehtyäni selkä alkaa olla täysin priima. Huh.

Selkävaivan selvittelyn ohessa viikko Suomessa vierähti muun muassa tuttavia tavatessa. Valitettavasti lumi tuli pääkaupunkiseudulle vasta juuri, kun olimme jo lähdössä takaisin Italiaan. Olisi ollut ihanaa päästä hiihtämään kunnon laduille. Kiitos kuitenkin yhteistyökumppanilleni Orakselle yllä olevassa kuvassa näkyvästä untuvatakista! Täällä Italiassakin on vielä sen verran viileää, että kyseinen takki on ahkerassa käytössä, kun pyöräilen uintitreneistä kotiin.

Vaikka keli on siis edelleen aika viileä, ei pakkasta ole enää kuin yöllä ja tiet ovat täysin sulat. Treeniolosuhteet juoksua varten ovat siis ihan priimat ja niinpä olenkin jo pari kertaa päässyt vetämään rakastamiani vuoren valloituslenkkejä. Näissä juoksuissa vedän 3-10km mittaisia vetoja vuoren rinteitä ylös ja tulen autolla alas. Jalkoihin tulee potkua, joka näkyy juoksussa ja etenkin pyöräilyssä.

Yllä olevat vuorijuoksut eivät kuitenkaan ole niitä itku-potku-treenejä, joista otsikossa vihjasin. Angstit tulevat pyörän päällä. Mulla on nyt meneillään pyöräblokki ja päätimme Sirin kanssa toteuttaa sen pääasiassa trainerilla eli sisäpyöräilynä. Muutaman tunnin pyörätreenit sisällä ovat todella kovia mentaalisesti. Ne iskevät juuri niihin mun henkisiin heikkouksiin, joita olen havainnut ironmankisossa. Vielä en ole ihan varma, selviääkö tästä pyöräblokista pelkällä ergolla (ja muutamilla nautiskelu cyclocross lenkeillä) vai pakenenko parin viikon treenileirille etelämpään. Toisaalta tiedän, että mikäli pystyn löytämään ne henkiset voimavarat, joilla kestän nämä pitkät ja sitkeät sisätreenit, olen todella paljon vahvempi ja valmiimpi tekemään entistä kovempia kisasuorituksia ensi kesänä! Ensi kesän kisakalenterikin alkaa muuten olla loppuun lyöty, mutta siitä lisää seuraavassa bloggauksessa 🙂