Selkä jumissa EM-kisassa

Urheilu on kovaa touhua. Nyt on taas kyllä fiilikset niin pohjalla kun vaan mahdollista… Tänään EM startista tuli täysi räpellys, joka päättyi radan sivuun ennen maalia.

Uinti oli älyn huono. Oli tosi outoa uida pitkästä aikaa porukassa ja jäin pahasti pussiin. No, olisi sitä tokalla kiekalla voinut parantaa edes vähän asemia, jos vaan osaisi uida niin kuin näissä kisoissa pitää. Nyt uimisesta tuli entistä surkeampaa sukellusta sen ansiosta, että alaselkä on täällä tehnyt kaikista uintitreeneistä vähän hankalia ja luultavasti selkäjumi haittasi myös kisauintia, vaikkei selkää varsinaisesti kisan aikana adrenaliinipöhnissä särkenytkään.

Pyöräilyn ekoilla kiekoilla oli hyvä tsäkä, kun myös tosi kova ajaja venäjän Zausalova oli hävinnyt uinnissa kaksi minuuttia keulalle. Vuorovedoilla (tällä kertaa mä kyllä enemmän vikisin kuin vedin) saimme jotain porukkaa kiinni. No, puolivälin paikkeilla sitten ”valtava” 6 hengen porukkamme meni palasiksi, kun edessäni oleva jänisti korttelipätkällä. Yritin kuroa eroa kiinni, mutta koivista ei löytynyt tehoa ja selkään sattui joka polkaisulla. Niinpä se ainoa oikea kova ajaja ryhmästämme pääsi yhden toisen venäläisen kanssa karkuun. Lopulta sitten muutkin porukastamme tippuivat puolestaan mun takaa ja heittivät radan sivuun. Olisi ehkä itsekin ollut ihan viisasta keskeyttää jo tässä vaiheessa.

Pyörä-juoksuvaihdossa en meinannut päästä millään suoraksi. Juoksu alkoi onnistua edes jotenkuten juoksua muistuttavalla tavalla vasta noin puolen kilsan jälkeen. Selkään sattui kuitenkin joka askeleella, joten ekan 2,5 km lenkin jälkeen päätin siirtyä nurmikolle makaamaan ja säästää selkää parempia suorituksia varten.

Nyt täytyy selvittää, mikä selkää vaivaa. Se on hiukan erilainen kuin aiemmat selkäongelmani, sillä nyt juoksu ilman pyöräilyä sujuu ihan hyvin, mutta pyörä ja uinti aallokossa sattuvat. Täytyy siis nyt vaan sinnitellä pää kasassa vielä viikonloppu täällä Turkissa ja maanantaina Suomeen palattuamme koittaa heti päästä fyssarille. En usko, että mistään kovin vakavasta on kyse, koska en oo satuttanut selkää tai mitään. Toivottavasti siellä olisi vaan lukko tai jotain vastaavaa.

Huomenna kuitenkin on jotain kivaa, kun suomen pojat ja miehet pääsevät täällä irti! Etenkin Henrik Goeschilla on junnupojissa mahkut tosi korkealle, joten jännä päivä on luvassa.