SM-kultaa!

Eilen oli kiva päivä, sillä Vantaa Triathlon onnistui nappiin. Eri sarjoissa oli kisaamassa yli 800 innokasta triathlonistia, sää oli upean kesäinen ja järjestelytkin sujuivat ilman probleemia. Kaiken kruununa voitin SM-kultaa 🙂

Kokonaisuudessaan kisoissa oli oikein hyvä meininki. SM-kisan lähtö tapahtui kansainväliseen tapaan hyppäämällä laiturilta, mikä aiheutti varsinkin uinnin alkumetreille triathloniin kuuluvaa tiivistä tunnelmaa. Pyöräilyssä muodostui kunnon porukoita ja juoksu oli haastava rankan maaston ansiosta, joten ainakaan kisa ei ollut tasaisen tylsä niin kuin joskus Suomen metsäteillä könytessä saattaa olla.

Oma kisani sujui lopputulokseltaan täydellisesti, mutta hiukan suorituksesta jäi takaraivoon huolestuttaviakin piirteitä. Uinti on ollut tukossa viimeisen reilun viikon ja niin se oli eilenkin. Tarkoituksena oli kiskoa se laji kovaa, mutta niin vaan kävi, että jo ekalla poijulla iski ”ei jaksa” -fiilis ja uin noin minuutin hiljempaa kuin saman reitin treeneissä.

Rantauduin kuitenkin uinnista Merjan kanssa porukan kärjessä, mikä oli kiva homma, kun tietää Merjan pyörävahvuuden ;). Pyörää ajoimme sitten mukavaa rentoa vuorovetoa ja saimme tehtyä hiukan lisää eroa takana tulevaan porukkaan.

Juoksuun sain siis lähteä luottavaisin mielin, sillä osasin aavistella, että olisin juoksussa vahvoilla varsinkin tällaisella lyhyellä matkalla. Niinpä juoksentelin sellaista mukavan helppoa suurinpiirtein olympiamatkan kisavauhtia ja saavuin maaliin iloisena suomenmestarina!

Koska eilen tuli jo uinnin ekalla poijulla selväksi, että kansainväliseen vauhtiin tarvittavaa kisafiilistä on nyt turha yrittääkään kaivaa, taitaa olla järkeävää jättää heinäkuun maailmancupit väliin. Oon nyt parissa kisassa lähtölistoilla, mutta ei ole oikein mitään mieltä matkustaa taistelemaan ynnä muut sijoista. Parempi panostaa edelleen palautumiseen ja perustreenaamiseen.

Erittäin kovana sitkeyttä kehittävänä settinä heinäkuun ohjelmaan saattaisi tosin sopia myös Joroisten puolimatkan kisa. Olisi kiva kokeilla pidempää matkaa ja kun en ole ikinä käynyt edes katsomassa Joroisten kisaa, niin olisihan tämä Suomen legendaarisin triathlontapahtuma jo aika tsekata! No, tässä on nyt pari päivää aikaa miettiä, tempotangon sain jo eilen kokeiltavaksi 😉