Turkkiin kisailemaan, lomailemaan vai ei ollenkaan?

Viime viikkoina oon käynyt aikamoista henkistä taistoa. Ei oo ollut kivaa. Jälleen kerran kauden kovin kunto jäi rakentamatta ja pääkisa piti jättää väliin. Harmittaa ”hiukan”.

Eka viikko iskun jälkeen lääkärikin oli positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin varvas oli lähtenyt paranemaan. Tämän jälkeen paraneminen kävi piinallisen hitaaksi. Vaikka kuin söin D-vitamiinia ja kalsiumia ja varoin rasittamasta koipea liikaa, ei murtuma tuntunut luutuvan. Viikko sitten kävelystäkään ei vielä tullut mitään, joten Etelä-Korean maailmancup oli pakko jättää väliin. Ei helppo päätös. Just tota kisaa olin odottanut koko kauden.

Nyt varvas on onneksi jo aika hyvä. Tänään juoksin ekaa kertaa 10 min eikä kipua juuri tuntunut. Aika käy silti vähiin. Jo viikon päästä olisi kova eurooppacupin kisa Turkissa. Täytyy pari päivää tunnustella, kannattaako reissuun lähteä. Mitään riskejä paranemisen suhteen emme ota.

Toivotaan kuitenkin, että juoksut eivät kipeytä jalkaa ja pääsen kisaan. Saisin ainakin tärkeää kisarutiinia ja hyvän treenin kauden vikaa kisaa ajatellen. Uintia ja pyörää olen pystynyt tekemään viime viikot kohtuullisesti, joten siltä osin kisaaminen voisi onnistua ok. Juoksu on tietty asia erikseen. Laskin just harjoituspäiväkirjat ja viimeisen 12 kuukauden kauden sisään juoksutunteja tuli vain kuutisenkymmentä. Ja vikat neljä viikkoa nollajuoksulla. Mutta ehkä se kipityskin taas sujuisi pelkillä lahjoilla ja suomalaisella sisulla…

Turkkia puoltaa kovasti myös se, että täältä syyskoleudesta olisi kiva päästä aurinkoon 😉 Katsotaan miten reissuun lähdön kanssa käy, palaan asiaan muutaman päivän päästä!