Uintia

Uinti on täysin spesiaalia touhua. Uinnissa ei riitä hyvä kunto – pikkutytöt uivat usein kovempaa kuin bodarit. Uinti on siis täysin tekniikkalaji.

 Nyt syksyllä on paras aika pistää uintia uuteen kuosiin. Uusien juttujen oppiminen on helpompaa, kun normaali tekniikka ei lepokauden jäljiltä oo ihan niin vahvasti hermoston muistissa. Toisaalta myös kuntoilijalle syksy on paras aika uintitekniikan opettelemiseksi. Triathlontreenejä on kiva tehdä läpi talven, kun uintiin löytyy uutta flowta eikä jokaisen altaanmitan jälkeen tarvitse puuskuttaa montaa minuuttia 😉

Mulla uintitekniikkaan panostaminen tarkoittaa sitä, että nyt lähes kaikki treenit ovat kevyitä kelailuja. Tekniikan opettelun apuna käytämme erilaisia ”uintileluja” (esim. lättäreitä mulla on ainakin kuudet erilaiset…) ja lisäksi kuvaamme tekniikkaa säännöllisesti. Viime viikolla moni ilta kului myös youtube videoita katsellessa. Triathlonistin uintitekniikan kehittäminen on sikäli jännää puuhaa, ettei perinteinen allastekniikka usein ole ollenkaan toimivin vaihtoehto avovesikisoihin. Huippu-uimareita on siis turha koittaa plagioida, varsinkin kun pituus on 160 cm ja jalan koko on 36… vähän eri mitat kuin Thorpella.

Uinnin kehittäminen vaatii ihan aloittelijoita lukuun ottamatta usein erittäin paljon aikaa. Koska mulla on uintivuosia takana niin monta, riittäisi aika pienikin uintimäärä sellaiseen 5.20 min / 400 m tasoon, mutta jotta uinti kulkisi tarvittavan kovaa (ensi kesän tavoite 4.40 min / 400 m), täytyy altaassa viettää tovi jos toinenkin. Monelle saattaa olla yllätys, että suurin osa kansainvälisen tason olympiamatkan triathlonisteista treenaa uintia jatkuvasti 6-10 kertaa viikossa. Peesikieltokisoihin erikoistuneet triathlonistit eivät perinteisesti ui näin paljoa, mutta oon ihan varma, että uinnin merkitys kasvaa vuosi vuodelta myös ironmaneissa. Vaikka uinnin osuus triathlonista on ajallisesti pieni, ovat siinä hävityt tai voitetut sekunnit tavanomaista pidempiä.