Vatsatauti esti EM-kisaan osallistumisen :(

Tuntuu tosi pahalta, että tänäkin vuonna kauden pääkisan pilasi älyttömän huono tuuri. Toivoin vatsan parantuvan ajoissa ja elättelin loppuun asti toiveita kisaan lähtemisestä. Vaikka keskiviikon viimeisimmän blogikirjoitukseni jälkeen maha tuli vielä illaksi ihan pirun kipeäksi, torstaina vatsakipu oli taas siedettävän pieni ja sain jopa tehtyä pienen uinnin. Niinpä jatkoin positiivista ajattelua, pakkasin kamat ja menin nukkumaan siinä toivossa, että aamulla nousen terveenä lentokoneeseen. Mutta kahden maissa heräsin kylmästä hiestä märkänä. Loppu yö meni kärsiessä hullun kovista kivuista. Kuumekin nousi. Matkan kohteeksi tuli taas lääkäri eikä EM-kisat.

Eilen päivällä pahimmat kivut vihdoin helpottivat. Toivottavasti nipistelytkin lähtisivät pian lopullisesti pois. Jännitystä piisaa sen vuoksi, että taudin perimmäinen syy ei ole selvillä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin jonkinlainen ruokamyrkytys. Parantumisella olisi vähän kiire, sillä myös ensi viikonloppuna mun oli tarkoitus kisata World Championship Series -kisassa Kitzbühelissa. Eipä sinnekään voi lähteä, jos ei tässä parin päivän sisään saa kunnolla syötyä ja liikuttua.

Mutta väännetään vielä hieman puukkoa haavassa…Tämän kauden harjoittelu oli suunniteltu siten, että näillä paikkeilla alkaisi kulkemaan. Ja kyllä sen viime viikonlopun treeneissä huomasi, että vaikka esimerkiksi pyörä kulki loistavasti jo Schlierseen kisassa, paransi se ekana kovana rutistuksena pyöräjalkaa entisestään. Myös juoksu oli viime viikonloppuna teknisesti ja vauhdillisesti parempaa kuin ikinä ennen ja uinnissakin oli vahva ote. Nyt sitten on täysi kysymysmerkki paljonko kunto romahtaa tällaisen sairastelun seurauksena.

Harmitusta lisää myös se, että sunnuntaina käytävä EM-kisa on ollut mun ja Paulin päätavoitteena jo pitemmän aikaa. Olen kisannut Holtenissa kahtena edellisenä kesänä, jotta reitti olisi huomenna mahdollisimman tuttu. Hotellihuoneetkin varasimme parhaalta paikalta jo viime vuonna. Lisäksi matkaan oli lähdössä kannustusjoukoiksi koko perheeni. Ja Riitiskin päätti viime hetkillä lähteä apuvalmentajaksi sekä tutustumaan kansainväliseen kilpailumaailmaan. Harmittaa äärettömän paljon, etten pysty antamaan heillekään sellaista kisaviikonlopun fiilistä kuin olisin halunnut.