Vuosi vaihtui ja noidannuoli iski

Vuosi vaihtui täällä Italiassa oikein positiivissa tunnelmissa. Juhlimme vuoden vaihdetta Markuksen ja ystävämme Johanneksen kanssa muun muassa tryffelirisotolla ja huipputason viineillä ja juhlinta vierähti jopa harvinaisen reilusti uuden vuoden puolelle ;)! Vuoden 2018 ensimmäinen päivä oli sekin mitä mainioin, sillä juoksin ihanan pitkän aamulenkin hiljaisen kaupungin keskustassa ja päivällä kävimme cyclocross lenkillä ehkäpä kauneimmissa maisemissa, joissa olen koskaan ajanut.

Vuoden toisena päivänä eli tiistaina olinkin sitten täynnä tarmoa palaamassa normaaliin arkirytmiin. Uinti oli alkanut sujua yhä paremmin ja niinpä odotin intoa puhkuen uintiblokkini vikaa viikkoa. Lähdin energisenä aamulenkille, mutta en huomannut, että tie oli paikoin jäässä. Kaaduin kotiportilla selälleni ja tunsin heti, että vanha tuttu noidannuoli iski äkäisesti.

Tätä mun selkäprobleemaa on tutkittu kovasti, mutta kukaan ei ole täysin selvillä, mistä se johtuu. Sen olen kuitenkin oppinut, että liikkuminen nopeuttaa selän paranemista ja niinpä nytkin yritin välittömästi vetreyttää selkää lämpöhoidolla, kävelemällä ja uimalla niin pian kuin jotenkin vaan kykenin.

Ekoina päivinä liikunta tarkoitti erittäin hidasvauhtista kävelyä hurjan vinossa etukenoasennossa ja lähinnä paikallaan kellumista uima-altaassa. Pikkuhiljaa selkä on kuitenkin alkanut tokenemaan ja torstaista lähtien olen pystynyt uimaan jo ihan kohtalaisia treenejä, tosin ilman volttikäännöksiä. Sain jopa kasaan tavoitteena olleen määrän eli neljään päivään neljäkymmentä kilometriä ja tänään meno alkoi jo tuntuakin ihan hyvälle.

Luultavasti joudun odottelemaan vielä muutaman päivän ennen kuin pystyn palaamaan täysin normaalin treenin pariin, mutta onneksi  vaikuttaa, että harjoittelikatkosta tulee merkityksettömän lyhyt. Ja on loukkaantumisessa ollut positiivisiakin puolia. Löysin suomalaisen fyssarini Tiina Lahtinen-Suopankin kautta erittäin pätevän fyssariklinikan myös täältä Italiasta. Hyvästä hieronnasta ja muusta hoidosta voi olla paljonkin iloa jatkossa. Lisäksi tällainen lyhyt pysäytys auttaa arvostamaan entistä enemmän niitä terveitä päiviä. Lisäksi kun kävelee muutaman päivän tuskaisella askeleella eikä saa oikein ovia avattua saatikka pudonnutta lompakkoa nostettua kaupan lattialta, muistaa toivottavasti taas jatkossa huomioida entistä paremmin hankalasti liikkuvia vanhuksia ja muita apua tarvitsevia.