Blogi

Kapkaupungin kisa raaka opetus

Eilen aukesi kausi 2012 kisojen osalta, kun kilpailin Kapkaupungissa Afrikkacupissa. Kisassa oli mukana parikymmentä tyttöä, mutta pieni porukka oli aika pippurinen, sillä lähes puolet ovat potentiaalisia olympialaisiin menijöitä. Omat odotukseni sijoituksen suhteen eivät olleet korkealla, sillä en ole tehnyt vielä yhtään kilpailunomaista kovaa treeniä viime syksyn jälkeen. Loppusijoitukseni olikin vasta 12. Yllätyksekseni edes muutaman kovan vaihtotreenin ja kämmäilyn välttämisen turvin kisa olisi ollut voitettavissa.

Kisa alkoi jo seitsemältä aamulla, kun kirmasimme hyiseen (+ 13 C!!!) ja aallokkoiseen mereen. Jäin startissa jalkoihin, mutta siitä huolimatta uinti lähti loistavasti käyntiin ja olin ekojen poijujen jälkeen tosi hyvissä asemissa kärkiporukassa. Loppusuoralla tein kuitenkin ierittäin nolon mokan. Päähän hiipi aina niin vaarallinen hyvänolon tunne ja ajattelin, että homma on hanskassa… haaveillessan kisan jatkotapahtumista en huomannut takaa tulevaa aaltoa, johon muut pääsivät ja itse missasin sen. Ihan lopussa hakkasin vielä hulluna ja saavutin porukkamme, mutta vedestä noustessa olin turhan hapoilla. Nousin silti vain 19 s ekan perässä ja vain 6 s voittajan jälkeen, joten uinti oli nyt vihdoin sitä tasoa, mitä pitää olla!

Uinnin loppupuolen kaaoksen jatkoksi kämmäsin kuitenkin märkäpuvun riisumisessa. En saanut toista lahjetta millään irti, käteni juuttui zippinaruun ja ajanottolaite irtosi tässä samassa. Lähdin hiukan muiden perässä ajamaan. Olin kuitenkin vielä varma, että saan muut kiinni. Mutta pyöräjalat eivät toimineet totutusti, tehoa ei vaan irronnut koneesta. Kun edellä ajanut ryhmä teki porukalla hommia, niin jäin yksin. Tahkosin tempoa noin 15 km ennen kuin takaa tullut pieni ryhmä saavutti minut.

Juoksu oli sitten aika dieseliä. Huomasi, ettei ole tullut kiusattua piiiiitkään aikaan… oli ihan junnufiilis, kun valmentajan käskystä sain aina välillä lyhyen spurttivaihteen päälle, kunnes taas nurkan takana löysäsin menon mukavaksi. Todella suureksi yllätyksekseni juoksin kuitenkin aivan samaa vauhtia, kuin nopeimmat (tuloksissa ei näy juoksuaikaani, joka oli 17.58-18.02)!?! Kisan voitti etelä-afrikkalainen Carlyn Fischer, tokana oli belgialainen Katherine Verstuyft ja kolmantena saksalainen Ricarda Lisk.

Vaikka vaihtokämmäilyni ja loppusijoitukseni jäivät nyt harmittamaan tajuttomasti, niin sainpahan erittäin arvokkaan opetuksen ja loistavan treenin. Tuli rassattua kehoon kierroksia. Ja otettua erittäin kova opetus vaihtotreenien tärkeydestä. No, tämän kisan loistava uinti antoi kuitenkin myös itseluottamusta ja muutaman kovan treenin jälkeen tilanne tulee myös vaihtojen ja muiden lajien osalta olemaan tosi paljon parempi.

Seuraavat neljä viikkoa treenaan lähistöllä olevassa Stellenboschin yliopistokylässä. Paikalla on useita maailman kärkitriathlonisteja ja kisan jälkeen suunnittelimmekin jo tyttöjen kanssa yhteisiä treenejä. Motivaatio elämäni parhaan treenijakson tekemiseen on aivan huipussa! Mutta ensin otamme tämän päivän rennosti ja lähdemme vaeltelemaan Pöytävuoren maisemiin 🙂

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…