Kolumbiassa

Kauden 2011 viimeinen ja erittäin tärkeä kisareissu on käynnissä. Eikä reissu ihan pikku rundi olekaan, sillä tarkoituksena on seuraavan kuukauden aikana kiertää maailman ympäri ja kisata kolmella eri mantereella…aika hurjaa!

Saavuin eilen noin 1,5 vrk matkustelun jälkeen Kolumbian Guatapeen. Matka sujui muuten hyvin, mutta pyörälaukku on edelleen jossain Pariisin hujakoilla…. arrgggghhhh!!! Toivottavasti pyöräkin saapuu pian, sillä sunnuntaina edessä on kova maailmancupin kisa. Koitoksesta on tulossa yksi jännimmistä – ja aivan varmasti myös rankimmista – mitä olen ikinä tehnyt. Kisa käydään nimittäin yli 1900 m korkeudessa!!! Korkeus on kilpailemista ajatellen todella huima, sillä tietääkseni esimerkiksi maastohiihdossa kisat ovat korkeimmillaan 1700 metrissä. Mutta niin vaan on triathlonin maailmancup viety lähes pariin tonniin ilman, että asiaa on edes viitsitty mainita kansainvälisen triathlonliiton sivuilla mitenkään ylimääräisesti…?!?

Korkeaan sopeutuminen jänskättää, sillä sopeutumisaika jää minulla nyt hyvin rajalliseksi. Aikaa on viisi kokonaista päivää, kaksi ekstra yötä ja vajaa vuorokausi lentokoneessa. Tämän pitäisi juuri riittää. Hiukan kuitenkin saattaa tulla tasoitusta niille maajoukkueille, jotka ovat leireilleet viime viikot korkella. Mutta näin yhden naisen maajoukkueena etenkin, kun korkealla treenaamisesta on kertynyt erittäin vähän kokemusta, uskomme, että oli hyvä ratkaisu tehdä viimeistelytreenit kotona ja matkustaa vasta sitten vähähappiseen ilmaan ja outoon paikkaan. Jos kroppa vaan toimii normaalisti ja ehdin sopeutua, niin olen aika saletti, että vuoristoilman tarjoama lisärankkuus on minulle vain suuri etu.

Kotisuomessa viime viikot sujuivat tosi jees. Palautuminen Tongyeongin maailmancupista kävi vikkelään ja saimme lyhyen loistavan treenijakson aikaiseksi. Mitään ihan älyttömän kovia settejä en enää tehnyt, vaan Paul jarrutteli kovissakin treeneissä sen verran, etten päässyt repimään ylisuorituksia. Joka tapauksessa kunto tuntuisi jälleen nousseen himpun verran. Itse asiassa vauhdit vaikuttivat joka lajissa paremmille kuin ikinä, mikä antaa kyllä loistavan fiiliksen kisoihin.

Näin päivän oleilun jälkeen olo on kyllä pitkän matkustelun, aikaeron ja ehkä myös tämän korkean takia vielä aikas nihkeä. Mutta eiköhän se tästä parane, kun malttaa ottaa rennosti pari päivää! Paikkana tämä Guatape on kyllä aivan upea. Kylää ympäröi valtava kirkas järvi ja luonto on tosi vihreää eli kyllä näissä vuoristomaisemissa kelpaa vaikka nautiskella kolumbialaista kahvia 🙂