Blogi

Maailmancup, Tongyeong, 22. sija

Viime lauantain Etelä-Korean maailmancupissa alkoi vihdoin löytyä merkkejä menosta, jota olen koko kauden odotellut. Loppusijoitukseni oli kohtalainen 22. sija, mutta pienen pienellä onnen potkaisulla (= ei niin laiskoja tyttöjä pyöräporukassa) se olisi voinut olla rutkasti parempi.

Kisani alkoi OK polskinnalla. Uin vihdoin lähelle sitä tasoa, mihin pystyn. Ykkösryhmän perälle eroa tuli tosin vieläkin noin 1.20 min, mutta omassa porukassani oli useita uimareita, joille kesällä hävisin reilusti yli minuutin ja niistä asemista, mistä nousin vedestä, saavutetaan usein kärkiporukka pyörällä. Parasta uintisuorituksessani oli, että pasmat eivät menneet sekaisin, vaikka ekalla kierroksella minua vedettiin useamman kerran peräkkäin jalasta ja lasitkin lähtivät päästä. Lisäksi uinti tuntui ihan loppuun saakka todella helpolle, joten seuraavalla kerralla voin lähteä rohkeasti rynnimään vielä parempiin porukoihin.

Pyöräkin kulki mukavasti, vaikka jalat tuntuivat heti alusta alkaen hiukan tyhjille. Ajoin kuitenkin vahvimmin noin 15 hengen porukastamme ja tein töitä suurimman osan matkasta. Näin paljoa en tietenkään olisi halunnut huhkia, mutta emme millään saaneet yhteistyötä toimimaan ja en halunnut luovuttaa peliä aivan kokonaan. Pyörä oli kuitenkin tosi turhauttavaa, kun ero kärkeen kasvoi koko ajan. Kärsimme lisäksi siitä, että kärkiporukat saivat selvästi apua kisaa kuvanneista moottoripyöristä… uskomatonta, että tällaiset järjestäjien fibat ovat mahdollisia maailmancupissa. Saavutimme pyörällä muutamia kärkiryhmistä tippuneita naisia ja myös meidän porukastamme karisi muutamia tyttöjä, mutta mitään mullistavaa pyöräilyssä ei tapahtunut, vaan ero kärkeen kasvoi lisää noin 1.40 min.

Juoksun vaihtoon tulin loistavissa asemissa ryhmämme kärjessä, mutta etureiteni kramppasivat kenkiä jalkaan kiskoessani ja hävisin vaihdossa muille noin 10 sekuntia. Juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan normaalisti, sillä reisissä ei ollut tippaakaan energiaa. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että pienten vatsavaivojen vuoksi tankkaus jäi kisaa edeltävinä päivinä hiukan heikoksi (yleensä teen tietynlaisen kevyen hiilaritankkauksen). Geelipussi piristi menoa hetkeksi, mutta pääasiassa juoksu oli melkoista vääntötaistelua. Joka tapauksessa kipitin kärkeenkin nähden yllättävän hyvin ja hävisin voittajalle, Ranskan Jessica Harrisonille, kympillä vain 1.25 min, vaikka mielestäni menoni oli ihan ryömimistä…eli nyt voi hyvänä päivänä olla mahkuja juosta tosi kovaa.

Kokonaisuudessaan kisa oli ihan okei ja ennen kaikkea siitä jäänyt fiilis antaa todella paljon intoa ja uskoa tuleviin koitoksiin. Seuraava maailmancupin kisa onkin jo reilun parin viikon päästä, jee jee!

Etelä-Korea oli muuten tosi hieno maa, laittelen viimeistään ensi viikolla kuvia blogiin 🙂

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…