Blogi

Raskas 2011 takana – jännä 2012 edessä

Niin se on taas aika vaihtaa uusi kalenteri seinälle! Voisin urheilun suhteen tiivistää vuoden 2011 siten, että se oli äärimmäisen raskas, mutta uskoakseni jatkon kannalta erittäin kehittävä. Olin paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, mutta silti tulokset jäivät tavoitteistamme. Parhaita sijoituksiani olivat maailmancupin 22. sija Tongyeongissa sekä continental cupin kisan voitto Mauritiuksella ja toinen sija Pretoriassa.

Syitä tavoitteita alivireisimmille tuloksille on monia. Karkeasti sanottuna olin alkukaudesta hiukan ylirasittunut ja loppukauden tärkeimmissä kisoissa kärsin epäonnesta. Alkukauden ylirasitus oli aivan oma moka ja johtui lähinnä siitä, että kokemusta rasittavasta matkustelusta oli tosi vähän, kun taas halua treenata oli tosi paljon… Loppukauden epäonnelle ei puolestaan mahtanut mitään (mm. pyörän tekniset viat, joihin ei millään keinolla olisi voinut vaikuttaa, sillä pyörä on kyllä aivan huippu ja se huollettiin vimpan päälle ennen jokaista kisaa).

Positiivista tällä hetkellä on se, että vuodesta 2011 jäi tosi paljon käteen jatkoa ajatellen. Sain treenata koko vuoden vammoitta, mikä luo loistavan pohjan tulevalle kaudelle. Lisäksi kartutin äärettömän tärkeää kokemusta kovissa kisoissa taistelemisesta ja matkustelusta. Niinpä into kohti ensi vuotta onkin nyt aivan huippua!

Vuodesta 2012 nousee tietysti ensimmäisenä esiin Lontoon olympialaiset. Tilanne olympiapaikan hankkimisen suhteen ei ole niin hyvä, mitä vuosi sitten odotin, mutta millään tavoin mahdotonta olympiapaikan haaliminen ei ole. Olen ITU pistelistalla yhden naisen päässä Euroopan ”new flag” paikasta. Todennäköisesti minun tulisi paikan saavuttaakseni sijoittua keväällä muutamassa maailmancupissa / EM-kisoissa noin 15. joukkoon ja muutamassa continental cupissa palkintopallille.

Ihan yltiöpäisesti emme kuitenkaan lähde nyt keväällä kiertämään maapalloa ja taistelemaan olympiapaikasta, vaan paikan täytyy tulla sen ohessa, että rakennamme elämäni parasta kuntoa itse kisoihin. Olen varma, että moni olympialistan viimeisistä paikoista taisteleva tulee olemaan uupunut elokuussa ja tähän sudenkuoppaan en aio missään nimessä pudota. Olympialaiset ovat vain terävimmässä huippukunnossa olevia maailman kovimpia urheilijoita varten ja jos en pysty kuulumaan tähän sakkiin, yritän niellä tappioni suosiolla ja tyytyä tekemään muita kisoja.

Karkea suunnitelma ensi vuodelle on sellainen, että tammikuun lopulla lähdemme lyhyelle leirille Kanarialle. Helmi-maaliskuussa treenaan puolestaan viitisen viikkoa Etelä-Afrikassa ja siinä ohessa kisaan parissa continental cupissa. Ensimmäinen tosi kova koitos on EM-kilpailut Israelissa huhtikuun lopulla. Toukokuussa kisaan yhden tai kaksi maailmancupia Jenkeissä ja yhden Espanjassa, minkä jälkeen selviää loppukausi. Jos kaikki menee nappiin, käyn keväällä myös kipittämässä ratakympin yleisurheilun Helsingin EM-kisojen aikaraja mielessä (SUL-raja 33:50).

Valtava kiitos kaikille, jotka tukivat minua vuonna 2011 – perheelle ja ystäville, valmentaja Paul Sjöholmille, Kuulohansalle ja Hansatonille, Triff:lle, Scorpion Bikesille, Nikelle ja Maximille!!!

Onnea ja riemua vuoteen 2012!

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…