Blogi

Sairastelua

Höh, ei kai sitä vaan ikinä selviä koko kautta ilman perusflunssaa. Vähintään yksi kunnon tauti taitaa olla jokaisen urheilijan lakisääteinen kohtalo…ja aina se tulee yhtä pahaan vaiheeseen!

Mulla flunssa taisi alkaa muhia jo ennen SM-maastoja. Ennen kisaa oli epämääräinen olo ja kisaa seuraavana yönä iski sitten ihme flunssa-vatsatauti-sekasikiö. Se meni kuitenkin pian ohi, tosin vähän kummallinen olo seuraavaksi viikoksi jäi. Pistimme sen kuitenkin väsymyksen piikkiin niin kuin viime bloggauksessa kirjoitin. Niinpä vaan kevensimme treeniä selvästi about 15 h viikkotahtiin ja tehot jätimme lähes kokonaan pois.

No, sitten viime torstaina mulla oli se suuri lopputentti. Ja kuinkas kummaa, heti tentin jälkeen tauti alkoi riehua oikein rähinällä. Perjantaina ja lauantaina olin koko ajan 38-39,5 asteen kuumeessa 🙁 sunnuntaina kuume hävisi, mutta pikku outo olo ja nuha vaivaa edelleen.

Ikävää on, että 2,5 viikon päästä olisi olympiamatkan EM-kisat Turkissa. Siellä meno on sen verran hurjaa, että kyyti on jäätävän kylmää mikäli en pian pääse normaalien treenien pariin. Viimeisin kova treeni oli kuitenkin se SM-maasto jo yli 2 viikkoa sitten.

No, onneksi eilen sain jo tehtyä ihan löysän lyhyen juoksun ja uinnin eikä olo siitä huonontunut. Tänään edessä on Kuusistreeni, mutta valitettavasti vaan kevyt kokeilu eikä perinteinen HelTri rykäisy. Jännä nähdä, mille meno tänään tuntuu…ainakin eilen oli uima-altaassa ihan uppotukkifiilis ja juoksutossut tuntuivat painavan tonnin.

Peukut pystyyn, että flunssa pian kuolisi lopullisesti ja että kroppa tästä heräisi normaaliin meininkiin!

Sunnuntaina on muuten Vantaa Triathlon Kuusijärvellä!!! Kantsii tulla kisaamaan / kannustamaan / auttamaan järjestelypuuhissa 🙂 Omasta kisaamisestani en vielä tiedä, mutta ainakin järkkäritouhuissa ja kannustamassa olen mukana!

Read next

23.03.2020
Kuulumisia Kolarista

Enpä olisi ikinä uskonut, millaisia aikoja seuraa urheilu-urani loputtua. Muutimme tammikuun lopussa Lapin rauhaan, eikä…