Blogi

San Diegossa 10 sekuntia liian hidas uinti

Tänään kisattiin triathlonin syntypaikassa San Diegossa. Ennen kisaa fiilikset olivat hyvät ja tuntui, että olin palautunut yllättävän nopeasti viime viikonlopun kisasta. Eli odotin tosi innokkaasti starttia, joka tulisi olemaan tasoltaan kovin, missä olen ikinä ollut mukana!

Uinti tapahtui aallottomassa meressä ilman märkäpukua. Valitettavasti jouduin kisaamaan yli vuoden vanhalla asulla, joka on jo tosi kulahtanut ja äidin kokoon parsima sieltä täältä, sillä en ole vielä saanut uutta maajoukkueasua (WTS kisoissa täytyy olla ITU:n hyväksymä asu toisin kuin esim. viime viikonlopun maailmancupissa, jossa sain käyttää omaa pukua). No, tuskin tämän päivän kisa nyt tähän uima-asuongelmaan kaatui. Joka tapauksessa uintini kulki ihan hyvin alkuun, mutta lopulta tipuin ryhmästä kohtalokkaat noin 10 s ja jäin yksin.

Pyörää ajoin koko ajan yksin enkä millään saanut edellä meneviä porukoita kiinni. Tilanne oli kyllä täysin toivoton, sillä porukat menivät kovaa: uinnissa oli irtautunut vajaan kymmenen hengen kärkiryhmä, joka halusi muilta karkuun ja tämä aiheutti sen, että ryhmissä tehtiin tosissaan hommia. Pyöräily kulki mulla ihan okei, mutta tulihan sitä eroa silti porukoihin noin minuutti per kymppi lisää. Oli kyllä aika masentavaa kiskoa yksin tempoa, mutta en halunnut luovuttaakaan suosiolla.

Juoksuun lähdin rennosti matkaan. Aika pian päätimme kuitenkin valmentajan kanssa, että juoksen vain yhden 3,3 km kierroksen rentoa kympin kisavauhtia ja hyppään sitten sivuun. Olin niin huonolla sijalla, että olympiapisteitä en olisi enää millään saanut ja ei ollut järkeä rasittaa viikko sitten loukkaamaani nilkkaa yhtään enempää. Juoksu kulki kyllä hyvin ja tempon jälkeenkin juoksin vähän alle 35 min / 10 km vauhtia, mikä olisi riittänyt hyvään sijaan tässä kisassa. Mutta eihän se lohduta, kun lähtee ihan pirusti muiden jälkeen kipittämään 🙁

Nyt tilanne olympiapaikan suhteen kävi erittäin tiukaksi. Homma on todella pienestä kiinni. Tänään tipuin listalta ja nyt olen muutaman vaivaisen pisteen päässä olympiapaikasta. Lisäksi joudun tekemään ensi viikonloppuna vielä yhden vähän ylimääräisen Continental Cupin kisan Kiinassa, mikä tietää taas yhtä kallista ja raskasta reissua. Tämä olympiaprojekti on kyllä käynyt aivan järjettömän raskaaksi, mutta se on selvä että nyt viime metreillä emme enää luovuta.

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…