Blogi

Seitsemäs Port Elizabethissa

Kisasin sunnuntaina Port Elizabethissa Premium Continental Cupissa. Hommasta jäi kaksijakoinen fiilis. Toisaalta kisan kulku ja loppusijoitukseni ottavat päähän rankasti. Toisaalta kuitenkin suoritukseni kertoi, että peruskuntotilanne on sitä, mitä tässä harjoitusvaiheessa pitää.

Kilpailun uinti käytiin kovassa aallokossa ilman märkäpukua. Myöhästyin hiukan startista, mutta nousin onneksi ihan hyvin porukkaan sisään. Tokalla kierroksella minua vedettiin kuitenkin jälleen kerran jalasta ja tipuin hiukan. Taistelin vielä takaisin pääporukan perälle, mutta loppusuoralla missasin tärkeän surffiaallon ja päädyin nousemaan vedestä vasta kakkosporukassa. Eroa kärjessä karanneisiin tosi hyviin uimareihin (Pekingin olympiakävijät Marie Rabie ja Kate Roberts) tuli vähän yli 1 min ja pääryhmään vain vajaat 20 s.

Ensimmäinen vaihto sujui taas turhaan töpeksien, joten ykkösryhmän nopean kiinnioton yrittämiseen ei jäänyt mahdollisuutta. Toivoin, että saisimme noin kahdeksan hengen kakkosporukkamme toimimaan ja saavuttaisimme kärjen. Valitettavasti yhteistyöstämme ei kuitenkaan tullut mitään. Kovat sivu- ja vastatuulet pitivät huolen, että heikommat ajajat eivät suostuneet tippaakaan huhkimaan. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan vedin lopulta noin 2/3 matkasta. Mokasin kyllä pahasti siinä, että menetin jälleen kerran hermoni aivan turhaan ja aloin kimittää muille kuin mikäkin pikkumyy 🙁 Jatkuva kimittämiseni taisi vaan ärsyttää porukoita ja samalla hukkasin omia voimiani, kun en edes malttanut olla kunnon tuulisuojissa. Ja olihan se aika noloa. No, tuli moni ryhmässämme ajanut silti jälkikäteen kiittämään hyvästä vedosta. Eroa reilun kymmenen hengen kärkiporukkaan oli juoksuun lähdettäessä vajaat 1.30 min.

Juoksu lähti raskaasta pyörästä huolimatta helpon vauhdikkaasti käyntiin. Ensimmäisen 2,5 km lenkin jälkeen aloin kuitenkin väsyä. Taisi pyörällä huhkiminen painaa tai sitten en ollut palautunut kovasta treenijaksosta. Juoksun raskautta ei helpottanut se, etten saanut tässäkään lajissa peesiapua tuulipätkillä, vaan taitoin koko kympin yksin. Ohitin kuitenkin useita kärkiryhmässä polkeneita ja juoksin viimeisiä kilometrejä lukuun ottamatta voittajaryhmän kanssa samaa vauhtia, mikä kertoo, että kunto alkaa olla kivalla tasolla. Maaliin tullessani selostajakin kuulutti, että jos nuori ;)!!! suomalainen olisi polkenut kärkiryhmässä, olisi hän tainnut voittaa koko kisan ;). No, tiedäpä sitä, miten olisi käynyt… Kilpailun voittaja oli eteläafrikkalainen Gillian Sanders, toinen eteläafrikkalainen Carlyn Fischer ja kolmas belgialainen Katrien Verstuyft.

Tulipa tästäkin taas turhauttavan jossitteleva kirjoitus. Pienet mokat (olympiamatkalla kun ei ole varaa antaa sekuntiakaan tasoitusta esim. kypärän laitossa töpeksien) ja mokien hallinta kuuluu triathloniin ja niissä mulla on tällä hetkellä oppimista. Täytyy siis nyt vaan kiltisti niellä tämäkin tappio ja suunnata katse tuleviin koitoksiin. Kevään pääkisoja ajatellen Port Elizabethin kisa oli mitä loistavin päätös Afrikan leirijaksolle ja kertoi, että etenkin uinti on mennyt rutkasti viime vuodesta eteenpäin. Mutta kieltämättä kovaa tulostakin saisi jo tulla.

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…