Blogi

SM hopeaa puolimatkalta

Nyt oon vihdoin liittynyt suureen Joroisissa kisanneiden triathlonistien joukkoon! Hieno tapahtuma. Mukavan leppoisaa maaseutumeininkiä, mutta silti ihan ison triathlonkisan tapaan. Ja iso kisahan Joroisissa tänä vuonna käytiin, kun puolimatkallakin taisi startata jopa lähes 900 triathlonistia. Jee, porukka alkaa tajuta kuinka hauskaa puuhaa triathlon on 🙂

Oma ensikokemukseni puolimatkasta meni vähän niin ja näin. Hopeasija on tietty ihan kiva, mutta se jäi kaivertamaan, että tuli tehtyä juuri niitä mokia, mitä ei pitänyt tehdä. Ihastusta puolimatkaa kohtaan silti syntyi!

Uinti tuli vedettyä loppukisaan säästellen rennon kevyellä teholla, mutta silti rantauduin vedestä hyvässä ajassa vain kolme miestä edelläni eli uinti meni just niin kuin olimme suunnitelleet. Aivan perässäni nousi Kivirannan Merja, jonka kanssa lähdin polkemaan. Tässä vaiheessa tuli päivän pahin moka, josta sain sitten kärsiä koko loppukisan ajan! Yritin väkisin runtata Merjan vauhtia, vaikka tunsin, että etureidet olivat aivan tukossa. Sykemittaria vilkaistessa totesin sen huitelevan lähes 190 lukemissa, mutta sen sijaan, että olisin hidastanut suosiolla, käänsin mittarin näkymättömiin 😉

Jossain noin 15 km jälkeen ero Merjaan alkoi venyä jo tosi pitkäksi ja tajusin vihdoin ruveta keskittymään omaan mahdollisimman taloudelliseen suoritukseen. Ehkä 40 km paikkeilla Tiina Boman tuli takaani ohi ja loppumatkan ajoin hänen perässään. Vannon kyllä käsi sydämellä pitäneeni peesiraon koko ajan sääntöjen määräämän mittaisena, mutta auttoihan Tiinan veto silti valtavasti. Meno tuntui helpolle ja ero Merjaan säilyi melko siedettävänä, paitsi vikalla kierroksella, jolloin eroa tuli aivan huomaamatta hirmusti lisää, vaikka mekin nostimme tehoa. Juoksemaan lähdimme Tiinan kanssa noin 6.50 min Merjan perään – aivan mahtava ajo kyllä Merjalta!

Juoksun alussa tuli sitten tehtyä se päivän toka pikku moka. Juoksin ekan kilsan kunnon haipakkaa. Tuntui niin kivalle päästä eroon fillarista ja saada kisalenkkarit jalkaan 😉 Kokonaisuudessaan juoksu oli kuitenkin ok ja saavutin Merjaa koko ajan sekä varmistin turvallisesti toisen sijan. Hiukan selkä ja maha kramppailivat tokavikalla juoksukiekalla, mutta muuten säästyin pelkäämiltäni ongelmilta. Koivetkin jaksoivat yllättävän hyvin, vaikka vikalla vitosella ne olivat tyhjät ja olin salaa tyytyväinen, kun homma alkoi olla selvä eikä tarvinnut enää yrittääkään rutistaa täysiä.

Maaliin tulin siis tokana 1.38 min Merjalle hävinneenä ja vissiin reilut pari minuuttia ennen kolmanneksi tullutta Tiinaa. Merja ansaitsi kyllä eilen ehdottomasti voittonsa, sen verran mahtavaa tykitystä hänen pyöräilynsä oli, WAU!!!!! Onnea vielä kerran 🙂

Pakko vielä tähän loppuun hiukan pohdiskella pitkää matkaa. Oli se nimittäin sen verran kivaa touhua (vaikka tuntuikin eilen kamalan rankalle), että täytyy näitä kyllä päästä tekemään lisää! Uskon, että tämä matka voisi myös pienen treenin turvin sujua multa tosi hyvin, sillä tulihan nytkin aivan OK suoritus (4.33 h), vaikka pyöräily oli nelisen kilsaa ylimittainen ja juoksu hidas mäkineen ja mutkineen. Ehdottomat heikkouteni huomasin parhaiten Tiinan perässä ajaessani. Ylämäet (siis ne pienet kinkareet, joita reitillä sentään onnekseni oli) sujuivat todella kevyesti, mutta vastatuulipätkillä ja vauhdikkaissa alamäissä yms. olen huono. Niitä täytyisi treenata. Ja tietty ylipäätään tehdä pidempiä pyöriä ja juoksuja hiukan ala-pk tehoa reippaammin. Sekä aivan ensimmäiseksi päivittää vermeet maantieltä tempoon, sillä kai ne tempopyörä, -kypärä ja -kiekotkin antaisivat jonkun verran vauhtia…

Mutta ehkäpä nyt kuitenkin pidän tämän vuoden fokuksen siinä missä oli tarkoitus eli loppukesän tärkein kisa on 25.8. käytävä WS Sprintti. Nyt on kuusi viikkoa aikaa. Peruskestävyys vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta vauhtia sekä suorituskykyä täytyy saada lisää ja saada kroppa jälleen kisakuosiin, sillä olympiamasentelun takia on nyt kertynyt vähän turhan paljon ylimääräistä kannettavaa. Ensin kuitenkin palauttelen kunnolla ja vietän muutaman kesälomapäivän mökkeilystä nauttien!

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…