Blogi

SM kultaa!

Viime viikonloppuna teimme jo perinteeksi muodostuneen kesäretken Joroisille. Reissu sujui mainiosti ja Joroisista kotiin mukaan tuli SM-kultamitali!

Palkintopallilla Minna Koistinen, minä ja Venla Koivula.
Kilpailua edelsi rankka ja erittäin onnistunut parin viikon harjoitusblokki. Treeni on nyt jälleen tuntunut tarttuvan kroppaan ja ironmankunto on hyvässä noususuunnassa. Joroisille matkusti kuitenkin aikalailla väsynyt nainen. Laamasen pariskunnan maatilamajoitus tarjosi kuitenkin ihanat puitteet kisaa edeltävälle palauttavalle päivälle – hemmottelua tuli muun muassa savusaunan ja tuoreiden mansikoiden muodossa!
 

Lauantain kisapäivä alkoi kuitenkin alavireisesti. Viime viikot kiukutellut jalkaterä tuntui sen verran ärtyneelle, että mietin jo koko kisaan osallistumista. Lisäksi taivaalta tuli vettä ja keli oli kylmä. Mun kroppa on nyt viritetty Hawaiin helteisiin, joten palelu ei oikein innostanut, kuten alla olevan kuvan ilme kertoo 😉
No, päätin kuitenkin lähteä matkaan. Uinti oli tarkoitus vetää ironmanvauhtia, mutta meno oli heti alusta asti nihkeää työstämistä eivätkä ekalla poijulla iskeneet hengitysoireet ja kylkikramppi yhtään helpottaneet touhua. Onneksi pääsin kuitenkin lopulta rantaan hengittelemään ja vieläpä ihan hyvissä asemissa vajaan minuutin Mira Leskisen jälkeen.
Pyöräilyssä tavoitteenamme oli pitää yllä hieman yli 4W/kg tehoa. Tämä tuntui reisissä sopivan rennon reippaalle menolle ja sanoisin sen olleen juuri vähän ironmania kovempaa, kuten ajatuksenamme oli. Ehkäpä jos treenit menevät loppukesästä oikein nappiin niin nämä Joroisten watit voitaisiin nähdä lokakuussa Hawaiilla :)? Pyöräily meni siis tasaisen tappavasti loppuun asti ilman sen kummempia kommelluksia. Hieman tosin jälleen kerran ihmettelin vastaan tulevia puolimatkan SM-kisalle turhan tyypillisiä ”peesijunia”. Eikö starttien välejä voitaisi pidentää sen verran, ettei näitä syntyisi?
Tokaan vaihtoon saavuin kärjessä. Juoksussa tavoitteenani oli pitää 4 min/km vauhtia, jonka jonain kauniina päivänä (toivottavasti mahdollisimman pian ;)!) uskoisin olevan ironmanvauhtini. Meno oli ihan okei koko ajan ja jalat olivat pirteät loppuun asti eli monen monta kilsaa olisin vielä samaa vauhtia jaksanut, tosin en ihan sitä koko maratonia. Ei kun lisää treeniä siis 🙂 Täytyy jälleen kerran kyllä kehua Joroisten juoksuosuuden mahtavaa tunnelmaa – kannustajia riitti todella paljon ja fiilis oli kuin suurissa kisakarkeloissa! Kiitos kaikille!

Sykemittarin teksti oli juuri sellainen, mitä Joroisista halusimme.

Team SPORT for GOODilla oli hyvä päivä, sillä Darby Thomas sijoittui tiukassa miesten kisassa kakkoseksi – toivottavasti Darbylla räjähtää vielä paremmin ensi viikonloppuna IM Sveitsissä! Tukijoukot olivat jälleen Joroisilla tärkeässä roolissa ja koko porukalla riitti hymyä palkintojenjaon jälkeen 🙂

Nyt Joroisten jälkeen olen palautellut ja parannellut koipea muutaman päivän. Viikonloppuna on sitten tarkoitus pyöräyttää käyntiin seuraava kova blokki. Sen eräs avainharjoitus on sunnuntaina 31.7. Helsingin Hietsussa käytävä Next Triathlon Helsinki, jossa vetäisen olympiamatkan. On kyllä niiiiiin kivaa, kun triathlonkisa on lähes 20 vuoden tauon jälkeen jälleen kerran Hesan keskustassa 🙂

Read next

23.03.2020
Kuulumisia Kolarista

Enpä olisi ikinä uskonut, millaisia aikoja seuraa urheilu-urani loputtua. Muutimme tammikuun lopussa Lapin rauhaan, eikä…