Blogi

Suomen mestaruus!

Jee, eilen voittamani puolimatkan suomenmestaruus tuntuu hyvälle 🙂 Joroisten puolimatka on kisoista legendaarisin. Lisäksi tällä hetkellä suomalaisten taso on kovempi pidemmillä kuin lyhyemmillä matkoilla, joten puolikkaan SM-kulta on myös se kaikkein arvostetuin.

Nyt jaossa oli myös ruhtinaallinen palkintoraha. Joka euro tuli valtavan isoon tarpeeseen.

Eilinen kisani alkoi hyvällä uinnilla. Keli oli terävän vasta-aallokon takia tosi rankka, mutta ote piti ja meno tuntui rennolle ja helpolle. Rantauduin miehetkin mukaan lukien neljäntenä pari kolme minuuttia ennen Tiina Bomania.

Pyöräkin kulki. Jalka ei ollut aivan niin hyvä kuin treenien perusteella toivoin, mutta ihan vahvaa meno oli. Loppupuoliskon hölläsin tosi paljon, kun pelkäsin sippaamista ja selän kestämistä juoksussa. Turhaan, sillä jäi fiilis, että selvästi kovempaa olisi voinut ajaa. Hyvä tietää seuraavassa kisassa 🙂

Juoksuun lähdin turvallisessa noin 7.30 min johdossa. Plääninä oli juosta ekat pari kiekkaa superrennosti ja sitten reilu kierros tiukasti ja loppuun sitten taas löysätä. Alku tuntuikin helpolle ja kivalle. Mutta kokonaisuudessaan meno oli raskasta, vaikka jalat eivät tuntuneet yhtään väsyneille pyöräilystä. Energiat loppuivat tyystin (en tehnyt nyt hiilaritankkausta, hyvä opetus tämäkin) ja ehkä myös edellinen treenijakso painoi menoa. Ärsytti, kun ei kulkenut. Naurettavaa. Valkkukin koitti sanoa, että ota nyt vaan rennosti ja nauti…

No, lopulta sentään tajusin, että kerrankin ei oo pakko kiskoa ja antaa aivan kaikkeaan… Päätin saapua hyvävoimaisena nautiskellen maaliin. Upea fiilis 🙂

Eilisen päivän kruunasi, kun pääsin fiilistelemään valmennettaviemme kisoja. Moni veti puolikkaan ekaa kertaa ja kaikki selvisivät hienosti hymyssä suin maaliin – Tri For FUN meinigillä 🙂 Ihanaa iloista itsensä voittamista!

Nyt palauttelua ja sitten muutamat tiukat treenit. Kolmen viikon päästä Wiesbadenissa nähdään lentävä suomalainen 😉

Valtava kiitos kaikille apujoukoilleni!!!

Read next

23.03.2020
Kuulumisia Kolarista

Enpä olisi ikinä uskonut, millaisia aikoja seuraa urheilu-urani loputtua. Muutimme tammikuun lopussa Lapin rauhaan, eikä…