Blogi

Toinen sija avoimista Saksan mestaruuskisoista / bundesliigasta!

Triathlonkausi alkoi tänä vuonna oikein mukavasti. Sijoituin toiseksi kovatasoisessa kisassa, joka oli samalla sekä Saksan avoin mestaruuskilpailu että bundesliigan osakilpailu. Kisa oli myös ensimmäinen koitokseni bundesliigassa, missä nyt sitten kilpailen Schwalbe-Team Krefelder Kanu Klubissa. Tiiminikin pärjäsi lauantaina hyvin, sillä olimme myös yhteistuloksissa toisia.

Kilpailu käytiin ehkäpä upeimmissa maisemissa, missä ikinä olen kisannut! Pieni vuorten ympäröimä Schlierseen alppikylä oli aivan uskomattoman kaunis. Myös kisareitti oli kaikkea muuta kuin tylsä, sillä pyöräilyreitillä oli monia noin 2-8 minuutin nousuja ja lisäksi pyöräily päättyi noin neljä kilometriä pitkän vuoren päälle. Juoksukaan ei ollut hurjastelua, sillä reitti oli todella paljon raskaampi kuin esimerkiksi SM-maastojuoksuissa. Hauskan lisän juoksureitille toivat myös radan varrella vapaana pällistelevät lehmät! Ainoa ikävä puoli kisassa oli se, että ensimmäistä kertaa historiassa säät eivät suosineet, vaan jouduimme tyytymään noin 13C lämpötilaan ja vesikuuroihin. Vaikka kisaajia oli kaiken kaikkiaan reilusti yli tuhat, toimivat järjestelyt loistavasti. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa voimiaan tässä jokavuotisessa koitoksessa, mikäli alppimaisemat kiehtovat!

Mutta pitemmittä jaaritteluitta omaan kisaani ;). Uinti ei onnistunut niin hyvin kuin toivoin. Starttasin eri laidasta kuin kisan kovimmat lähtijät, mikä ei ollut hyvä ratkaisu. Tämän seurauksena jouduin uimaan ensimmäisen 600m pitkän suoran hakkauksen keskellä varsinaista siksakkia. Loppu uintikaan ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta joka tapauksessa saavutin kärkeä ja rantauduin paremmassa tilanteessa kuin viime vuoden uinneissani vain noin 1 min ykkösmenijöiden perässä (tosin entinen olympiauimari veti triathlonisteihin vielä 50s kaulan). About samaan aikaan kanssani vedestä nousi onneksi läjä tyttöjä – myös Merja – jotka tiesin hyviksi pyöräilijöiksi.

Pyörä alkoikin kivasti ja saavutimme ihan ok yhteistyötä tehden kärkiporukan parin ensimmäisen isomman mäen jälkeen. Tästä lähtien kisa menikin sitten aikamoiseksi kyttäilyksi, vaikka kyllä porukkamme taisi aina jokaisessa mäessä hieman pienentyä. Itse päätin pitää oman pyöräkuntoni salassa ja pysyä reilun kymmenen hengen porukkamme peräpuolella aina viimeiseen nousuun saakka. Se kyllä todella vaati malttia, mutta toisaalta lenkkeilytehoinen jalkojen ravistelu oli oikein mukavaa valmistautumista loppua varten ;). Kuitenkin, heti kun käännyimme viimeiseen neljän kilsan nousuun (nousua lähes 400m eli ihan suhteellisen jyrkkä mäki Helsingin tytölle), malttini petti ja menin heti keulille. Porukka repesi palasiksi ja eroa ryhmämme viimeisiin tuli mäen aikana reilut 2min. Itse tulin huipulle loppujen lopuksi toisena, sillä kokenut Christiane Pilz meni puolivälissä ohitseni ja otti minuun muutaman sekunnin eron.

Toinen vaihtoni oli katastrofihuono. En muistanut, että laitoin energiageelin juoksukenkääni ja siinä sitten tuhrautui turhaa aikaa, kun koitin tunkea jalkaa täyteen tossuun… Niinpä pääsin juoksemaan vasta kolmantena. Aloitin juoksun hyvin varovasti ja ajattelin, ettei ole mahdollista taistella kuin toisesta sijasta. Christiane Pilz on entinen EM-mitalisti ja sijoittui kolme viikkoa sitten MM sarjan osakilpailussa neljänneksi, joten hänet päästin suosiolla karkuun (vaikka lopulta eroa tuli koko kisassa vain 47s 😉 ). Himmeämmistä mitaleista taistelin duathlon-spesialistina tunnetun Anne Haugin kanssa, mutta hänestäkin irtauduin jo muutaman kilometrin juoksun jälkeen. Kaiken kaikkiaan juoksu oli tosi erilaista kuin triathlonkisoissa yleensä: reitin mäet veivät voimia ja kierroksella ollut muutaman sadan metrin ”nurmikkosuo” melkein pysäytti vauhdin. Paikka oli näin sadekelillä tosi märkä ja Merjan näkemän mukaan joiltain kilpailijoilta suo oli jopa syönyt tossut irti jalasta!

Myös kisan jälkimenot tarjosivat kivoja kokemuksia. Maalissa sai makoisia paikallisherkkuja, palkintojenjaot olivat hienot ja lisäksi pääsin ekaa kertaa kunnon kansainväliseen lehdistötilaisuuteen. Eli yhteenvetona triathlonavauksesta jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka uinti ei vielä onnistunut haluamallani tavalla ja juoksussa oli tällä kertaa pieniä dieseloireita, vaikutti kuntotilanne jopa paremmalle kuin odotin. Tästä on hyvä jatkaa herkistelyä kohti kahden viikon päästä käytäviä EM kisoja!

Tulokset:

http://www.hexal-alpen-triathlon.de/ergebnisse/2009/elite.pdf

Juttua saksaa taitaville:

http://www.tri-mag.de/index.php/200906202411/Kurzstrecke/DM-Schliersee-Pilz-und-Springer-neue-Titeltrager.html

Read next

13.04.2018
Challenge Roma sunnuntaina

Sunnuntaina on tämän kauden eka kilpailu. Kyseessä on Challenge sarjan puolimatka Rooman lähistöllä. Periaatteessa kisa…

29.03.2018
Tiimileireiltä vauhtia ekaan kisaan

Viimeiseen puoleentoista kuukauteen on sisältynyt niin riemua kuin myös vaikeuksia. Onneksi näitä aikoja miettiessäni päällimmäiseksi…