Blogi

Toipumista ja SM-kisoja

Olympialistalta tippuminen ja kevään kisaruljanssi rankaisivat sekä henkisesti että fyysisesti. Ekat viikot Madridin jälkeen tarvoin syvässä pettymyksen suossa. En pystynyt edes nukkumaan kunnolla, kun heräilin erilaisiin kisapainajaisiin. Treenaaminenkin onnistui vain terveysliikuntateholla, sillä kesäkeleistä huolimatta keuhkoissa tuntui kuin olisi ollut parikymmentä astetta pakkasta.

Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut nousta takaisin maan pinnalle. Vajoan edelleen aina välillä synkkyyden syövereihin, mutta olen sentään edes hiukan alkanut tulla järkiini ja tajuta, että kyseessä on vain urheilu. Tästä normaalimmasta perspektiivistä katsottuna tuntuu jopa hullulle, miten sitä taas kevään aikana teki kilpailemisesta ja menestymisestä maailman isoimman asian. Kai sitä vaan antoi niin täydellisesti kaikkensa, että kulki kuin laput silmillä ja sulki koko normaalin maailman ulkopuolelle.

Eniten toipumisessa on auttanut se, että olen yrittänyt löytää urheilemiseni perusjuuret uudestaan ja miettiä, miksi ylipäätään harrastan triathlonia. Vastaus on helppo, urheileminen on vaan niin kivaa! Tämän vastauksen uudelleen tajuamisessa auttoi muun muassa reilu viikko sitten käydyt maantieajon SM-kisat. Koska en nyt kuitenkaan tässä tilanteessa olisi millään pystynyt rikkomaan yleisurheilun kympin EM-rajaa ja koska kuulun pyöräilyseura IK-32:n Focus Ladies tiimiin, ajattelin lähteä Liedon SM-kisaan rennolla asenteella apukuskin roolissa. Viikonlopusta tulikin hauska. Oli mukavaa tutustua tyttöihin ja nautin myös itse kisassa touhuamisesta – jaksoin ja uskalsin ajaa aktiivisesti ja yrittää kaikenlaista. Hiukan tosin taisi jäädä parannettavaa taktisessa silmässä ja vähän harmittaa, että maantiellä parhaiten sijoittunut kuskimme, Riikka Pynnönen, jäi loppukirissä niukasti mitaleilta, mutta kokonaisuudessaan oli oikein kivaa.

Pyöräkisan jälkeen myös treenit alkoivat sujua iloisemmin ja rupesimme vakavasti miettimään kauden jatkosuunnitelmia. Pääkisaksi on nyt sovittu 25.8. Tukholmassa käytävä ITU World Triathlon, jonka jälkeen teen vielä yhden tai pari kansainvälistä kisaa. Nyt on siis monta viikkoa aikaa rakentaa kuntoa siihen malliin, että pystyisin loppukaudesta hakemaan balsamia haavoihin olympialaisissa menestyneiden naisten haastamisesta.

Ennen elokuuta kisaan silti ainakin kotimaassa. Seuraava koitos on itse asiassa aivan pian ja ihan kotikulmilla, kun ensi sunnuntaina 1.7. Vantaan Kuusijärvellä pidetään sprinttimatkan SM-kisat! Tapahtumaan on ilmoittautunut mukavasti porukkaa ja meidän naisten kisasta tulee varmasti mielenkiintoinen. Mukana ovat muun muassa kansainvälisesti menestyneet triathlonin pidempien matkojen spesialistit Tiina Boman ja Merja Kiviranta, pyöräilyssä menestystä niittäneet Heljä Korhonen ja Terhi Salmenoja sekä juoksija Maria Söderström. Kannattaa siis tulla sunnuntaina Kuusijärvelle katsomaan ja kannustamaan! Myös vapaaehtoisia toimitsijoita mahtuisi edelleen mukaan…

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…