Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle Challenge Rothin jälkeen, että vetäisin lähiaikoina vielä toisen pitkänmatkan kisan. Ihan vaan niin kuin tavallisena pitkänä sunnuntaitreeninä… Jopa kisaa edeltävänä päivänä pohdiskelin, niinköhän Ironman treeninä olisi liian suuri haaste selätettäväksi. Kisa kuitenkin osoitti, miten jäätävän kova ammattitaito kokeneella valmentajallani on: Siri tiesi, että ylimääräisen Ironmanin vetäminen olisi paras mahdollinen tapa kehittää minua sekä fyysisesti että henkisesti.

Sveitsin Ironmanin ja Rothin välissä oli tasan neljä viikkoa. Näistä kaksi ensimmäistä oli lähes täyttä lepoa. Tämän jälkeen teimme perustreeniä, mutta huippuiskuun en tietenkään ehtinyt palautua. Ensimmäinen Sirin heittämä henkinen haaste siis oli lähettää minut Ironmanille ilman, että alla olisi lähellekään täydellinen valmistautumista.

Vielä tärkeämpi kilpailusta haettu psyykkinen opetus oli pyrkiä tekemään koko matka hymyssä suin. Tavoitteena oli pysyä koko ajan rauhallisena ja keskittyä tavallista enemmän esimerkiksi tasaiseen vauhdin jakoon, nesteiden ja energian tankkaamiseen ja hyvään rentoon suoritustekniikkaan. Tiedän, että kuulostaa hullunkuriselle, mutta tämä oli minulle todella kova haaste. Esimerkiksi äitini ja aviomieheni epäilivät ennen kisaa aika tavalla, että minulla olisi minkäänmoisia mahdollisuuksia kilpailla koko ajan järki päässä…

Lopulta kuitenkin yllätin kisassa niin itseni kuin läheiseni. Uinti oli paras ikinä vetämäni Ironman uinti. Pyöräily tuntui koko ajan helpolle ja vahvalle ja vauhdinjako onnistui paljon paremmin kuin ennen. Juoksu kulki aluksi tosi hyvin, mutta vatsavaivat pakottivat minut jälleen hidastamaan tahtia ja lopulta otin sen henkisesti vaikeimman askeleen eli päätin säästää sisut Havaijille ja olla repimättä kovaa juoksua tyhjillä reisillä. Enpä olisi ikinä ennen voinut kuvitella, että Ironman maratonin juokseminen on ylipäätään mahdollista ihan vaan nautiskellen!

Kilpailu sujui siis täydellisesti suunnitelmiemme mukaan ja kaiken kruunuksi sain vielä ylittää maaliviivan voittajana! Se, että ylsin rennolla suorituksella jopa ylivoimaiseen voittoon ja suoritin ironmanin mäkisellä reitillä kuumana 33C hellepäivänä aikaan 9.06h antoi hurjasti itseluottamusta. Lisäksi tärkeää oli, että minulla oli koko kisan ajan tosi hauskaa. Sveitsin reitti oli mielettömän kaunis, tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja katsojien kannustus oli yksi upeimmista mitä olen saanut kokea!

Nyt Ironmanista on kulunut kymmenen päivää ja kroppa on palautunut erittäin hyvin. Tästä huolimatta sunnuntaina käytävä Challenge Turku puolimatkan koitos jää minulta tänä vuonna väliin. Tapahtuma on tosi mahtava ja olisi älyttömän kivaa kisata, mutta nyt on tärkeämpää tehdä kevyttä perustreeniä, jotta olisin ensi viikolla valmis aloittamaan Havaijille tähtäävän kovemman treeniblokin. Olen kuitenkin Turussa kannustamassa eli tulkaahan kaikki moikkailemaan :)!