Blogi

Vuoden naistriathlonisti!

Minut valittiin viime viikonloppuna vuoden naistriathlonistiksi. Hieno kunnia – voin nyt tituleerata itseäni Suomen vuoden 2012 kovimmaksi triathlonistinaiseksi!

Hiukan kuitenkin ihmetyttää, miksi kunniakirjassani on etuliite ”nainen”? Vuoden triathlonisti tittelin sai nimittäin turkulainen Thomas Darby, joka teki upean kisakauden, mutta vaikka kuinka objektiivisesti yritän asiaa kaivella, eivät Darbyn tulokset ole mielestäni millään mittapuulla omiani parempia. En todellakaan halua vähentää tällä kirjoituksellani Darbyn saavutusten arvoa: hän teki kovan kauden ja voitti mm. ensimmäiset miesten Suomen mestaruutensa – onnittelut! Olen pahoillani, että tällaisen ruikutuskirjoituksen ylipäätään blogiini pistän, mutta homma häiritsee sen verran, että pakko mun on mielipiteeni sanoa.

Darbyn kauden parhaat tulokset ovat kaksi SM-kultaa ja Ironman 70.3. Antwerpenin nelossija. Myös itse voitin tällä kaudella kaksi SM-kultaa. Lisäksi sijoituin 11. sijalle olympiamatkan maailmancupissa Huatulcossa (paras suomalaissijoitus olympiamatkan maailmancupissa about 10 vuoteen), kaksi kertaa podiumille olympiamatkan continentalcupissa (näissäkin kisoissa voitin useita olympialaisiin yltäneitä ja lisäksi taidan olla ainoa suomalainen, joka on ikinä ITU:n olympiamatkan continentalcupeissa ylipäätään seissyt palkintopallilla…) ja kolmanneksi puolimatkalla Challenge Walchseessa (osallistujien tason puolesta jopa kovempi kisa kuin Darbyn 70.3 Antwerpen oli). Ja kai sekin voidaan meriitiksi laskea, että jäin vain yhden sijan päähän Lontoon olympiapaikasta.

Niinpä nyt häiritsee, millä perusteella mut on rankattu vasta vuoden toiseksi parhaaksi vai elääkö triathlonliitto muinaisajoissa, jolloin valittiin vuoden naisurheilija kuin lohdutuspalkintona vuoden urheilijan ohella? Pyysin kirjallista perustelua valinnasta sähköpostitse tämän viikon alussa, mutta minkäänlaista selitystä saati edes vastausta en ole saanut. Tietysti urheilijavalinnat ovat mielipidekysymyksiä, mutta näinkin tärkeitä mielipiteitä pitää pystyä perustelemaan. Ei sitä kuitenkaan kovin montaa kertaa urheilu-uralla tällaisten meriittien saavuttamiseen ole mahdollisuutta, joten mielestäni mulla olisi ollut oikeus saada kunnon perustelu valinnalle.

Tottakai – ja toivottavasti – liitolla on tärkeämpääkin tekemistä kuin setviä tätä valintaa. Mutta ei yhden sähköpostin kirjoittaminen kovin kauaa pitäisi viedä: kai valinnan esittäjä on asiansa kokouksessa jollain muotoa perustellut…?

No, se siitä ruikutuksesta ja muihin asioihin. Syksy on sujunut erittäin hyvin. Otin treenaamisen suhteen rennosti noin kuusi viikkoa. Urheilun pistäminen sivummalle ja ajan antaminen muille asioille yli kahden vuoden yhtäjaksoisen kisaamisen jälkeen oli tarpeen. Nyt oon aivan intoa puhkuen aloittamassa uutta treenikautta! Muutenkin kuuluu hyvää, sillä gradu alkaa olla loppumetreillä ja lisäksi olen alkanut valmentamaan aivan mahtavaa kuntoilijaporukkaa. Valmentaminen on ollut tosi antoisaa ja on ollut kivaa, kun urheilemiselleni on tavallaan löytynyt pieni lisätarkoitus, kun oon päässyt jakamaan triathlonista saamaani iloa ja kaikkea lajista oppimaani muille. Eli pientä urheilijavalintakismitystä lukuun ottamatta kaikki sujuu oikein mukavasti 🙂

Read next

09.08.2018
Voitto Sveitsin Ironmanissa!

Vain astumalla tuntemattomaan voi kehittyä. Olin jopa hiukan kummissani, kun valmentajani Siri Lindley ehdotti minulle…

13.07.2018
Kolmas sija ja enkka Rothissa

Kauden toinen pääkilpailu, Challenge Roth, on takana. Suoritusta täytyi sulatella lähes kaksi viikkoa ennen kuin…