Ylirasitusta, alirasitusta, henkisiä lukkoja, maailmancupia, SM-kisaa…?

Siinäpä kysymyksiä, joita olemme pohtineet. Suurimpana kysymysmerkkinä on (ilmeisen monien suomalaisurheilijoiden tapaan…), miten kroppa saadaan siihen vireeseen, että tavoitteenmukaista tulosta alkaa vielä tällä kisakaudella syntyä.

Kysymyksen pohtiminen on tietty pitänyt aloittaa miettimällä, mikä nyt sitten on mättänyt. Selvää on, että uinti on ollut melkoista sukellusta. Muutkaan lajit eivät kuitenkaan ole kisoissa kulkeneet ihan odotusten mukaan. Syitä nihkeyteen voi olla lukuisia, mutta karkeastihan syynä on joko fyysinen ylirasitustila tai alirasitustila tai vaihtoehtoisesti sopiva rasitustila, jonka kisoissa vain pilaa äärettömän kovasta onnistumisen halusta seurannut ylipuristus tai lamaantunut alipuristus.

Alirasitustilan jätimme ensimmäisenä pois laskuista, sillä treeniä on tänä vuonna tullut enemmän kuin koskaan. Kai se johtuu jostain syvälle juurtuneesta suomalaisesta työmoraalista, että tämän hyväksyminen ei ollut helppoa. Vaati aikamoisen määrän todisteluja valkulta, kunnes uskoin, ettei tilanne nyt parane puskemalla entistä ahkerammin päin seinää.

Toisena vaihtoehtona oli ylirasitustila. Ainakin viime aikojen aamusykkeet, kovissa treeneissä toistuva päänsärky ja muutamat muut oireet ovat jälleen kerran hiukan viittailleet tähän suuntaan. Paha ylirasitus ei varmasti ole, mutta lievää liikarasitusta ei voi jättää pois laskuista. Niinpä asialle täytyi tehdä jotain. Omalla kohdallani ihan pelkkä pakkolepo vetää kropan helposti sekaisin eikä edes palauta kunnolla. Ja ainakin se on päälle tylsää. Niinpä tein koko viime viikon aerobista määrätreeniä kuntoliikuntateholla. Olo alkoi onneksi parantua ja eilen teimme jo kovan treenipäivän, joka sujui ihan ok. Nyt vain jännitämme, kuinka siitä palautuu.

Kolmantena vaihtoehtona oli sitten se henkinen umpisolmu. Tämä on varmaankin se todennäköisin vaihtoehto. Se on johtanut jopa treenisuorituksia surkeampiin uintiräpiköinteihin, jotka puolestaan ovat masentaneet ja kiristäneet solmua entisestään. Mutta miten solmut saa auki, on edelleen hiukan kysymysmerkki. Täytyy vain oppia ottamaan rennommin ja nauttimaan urheilusta ilman suorituspaineita, mikä on helpommin sanottu kuin tehty! Pulmaa olemme lähteneet purkamaan psyykkisen valmentajan avulla. Myös ajatusten pistäminen kaikkeen muuhun kuin urheiluun tuntuu auttavan kummasti. Perinteinen suomalaiskeino eli pää pihalle pullon voimin ei kuitenkaan sovi minulle.

No, mutta miten tästä nyt sitten käytännössä edetään? Yhtenä vaihtoehtona olisi lähteä heti viikon päästä uuteen maailmancupiin (Lontoon kisaan täksi viikonlopuksi en saanut paikkaa), mutta se tuntuu hiukan pään seinään puskemiselle. Sitäpaitsi nyt on on saatava uintiin perustreeniä alle ja sitten pystyttävä tekemään erittäin hyviä uinteja paineellisiksi luoduissa tilanteissa kotialtaissa ennen kuin kannattaa taas reissata maailman ääriin. Vaikka eipä sitä maailmancupiakaan helppo olisi jättää väliin.

Kuitenkin todennäköisin vaihtoehto on, että mikäli vain olo on perjantaina ok, niin kilpailen lauantaina SM-kisassa Kuopiossa. Hymy huulessa rennosti vedetty kisasuoritus voisi nyt olla erittäin kehittävä. Kuopiossa on aina mukava tunnelma ja tänä vuonna sinne on tulossa pienestä osaanottajamäärästä huolimatta tosi kova kisa. Suomalaisista paikalla ovat muun muasssa Ranskan liigassa loistavia kisoja tehnyt ja Suomen kenttiä hallinnut Heidi Hyvärinen sekä pienistä alkukauden kankeuksista huhujen mukaan tiukkaan iskuun kuntoutunut Venla Koivula. Lisäksi mukana on pari ulkomaalaista: ruotsalainen Emelie Gunnarsson ja venäläinen Aleksandra Razarenova, joka on ollut useita kertoja 15 joukossa maailmancupeissa. Mikäli Kuopioon pääsen, niin haasteena tuleekin olemaan, miten malttaisin ottaa rennosi näin kovassa seurassa…