Stories

Mitä tarkoittaa olla ammattiurheilija?

Mitä tarkoittaa ammattilainen? Kun etsit internetistä tai sanakirjasta, mitä ammattilainen tarkoittaa, nousee esille kolme ominaisuutta; henkilö, joka tekee jotain ammatikseen, joka ansaitsee jostakin pääasiallisen elantonsa>/span> ja joka on pätevä tai ammattitaitoinen tietyssä toiminnassa. Tämä on viimeinen vuoteni ammattiurheilijana, joten ajattelin kertoa hieman ajatuksiani aiheesta.

Kuka on triathlonisti?

Triathlonisti on urheilija, joka osallistuu triathlonkilpailuun. Triathloniin kuuluu kolme urheilulajia – uinti, pyöräily ja juoksu – jotka on yhdistetty yhdeksi lajiksi. Mikäli olet seurannut tarinaani, tiedät, että triathlon urani alkoi vuonna 1997, kun osallistuin ensimmäistä kertaa triathlonkilpailuun. Tätä ennen olin uinut melko vakavasti jo usean vuoden ajan, mutta heti ensimmäisen triathlonkisani jälkeen olen harjoitellut lähes joka päivä triathlonia pääasiallisena toimintana. Loukkaantumistenkin kuntoutuksessa olen aina ajatellut, että toipuessani tästä pääsen taas harjoittelemaan ja kilpailemaan. En ole koskaan edes pohtinut, etten tulisi enää uimaan, pyöräilemään tai juoksemaan. En edes silloin, kun vuonna 2009 kirurgi kertoi minulle, etten ehkä pystyisi enää ikinä juoksemaan. Kyseisessä urani vaikeimmassa tilanteessakin vain päätin tekeväni aivan kaikkeni, jotta saisin taas tuntea sen ilon, jonka tunnen aina juostessani. Tuo ilo on minulle paljon kilpailujakin tärkeämpi.

Tehdä jotain ammatikseen

Oheisessa kuvaajassa on harjoitteluni vuosittainen määrä. Uinti on esitetty kilometreinä, muut lajit tunteina. Triathlonharjoitteluni alkuaikoina treenasin noin 600 tuntia vuodessa ja parin viime vuoden aikana vuosittainen treenimääräni on ollut noin 1100 tuntia. Kokonaisajassa (Total) ei ole jumppaa, venyttelyä, hierontaa tms huoltoja mukana. Huoltoihin kuluva aika on vaihdellut sen mukaan, mitä kyseisenä ajanjaksona on ollut meneillään, mutta karkeasti sanottuna niihin on kulunut vähintään tunti päivittäin, nykyään jopa enemmän.

https://plot.ly/~SukramIlas/1

Olen kilpaillut kansainvälisesti vuodesta 1998 lähtien. Olen kilpaillut kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Kun yritin saada paikan Lontoon olympialaisiin vuonna 2012 tein kahdeksan kilpailua kymmenen viikon aikana neljällä eri mantereella. Pelkästään viime vuonna kilpailin tai harjoittelin yhdeksässä eri maassa: Suomessa, Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Meksikossa, Slovakiassa, Saksassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Arvioimme, että lensin viime vuonna noin 115 000 km. Alla olevaan karttaan on merkitty kaikki paikat, joissa olen startannut kisaan vuodesta 1999 lähtien (mukana ei ole kaikkia kotimaan kilpailuja). Olen startannut noin 50 kansainvälisessä ITU-kisassa, 25 keskimatkan / 70.3 kilpailussa ja 10 täyden matkan / Ironman -kilpailussa.

Kun aloitin ITU Triathlon Euroopan Cupissa vuonna 2006, tietääkseni vain Merja Kiviranta Suomesta kilpaili ITU Elite -tasolla kansainvälisissä naisten sarjoissa sekä Jarmo Hast ja Panu Lieto miesten sarjoissa. Pitkillä matkoilla ainakin Tiina Boman, Tom Söderdahl ja Mika Luoto kilpailivat tuolloin Professional -sarjoissa. Voi olla useita muitakin, joita en nyt mainitse tässä, mutta kaiken kaikkiaan sanoisin, että Suomessa oli noin kymmenen urheilijaa, jotka kilpailivat vakavasti Elite tai Professional -tasolla. Olin neljä vuotta nuorempi kuin Merja, joka oli alkanut kilpailla kansainvälisillä kilpailuissa Elite-tasolla muutama vuosi aiemmin kuin minä. Minun jälkeeni Suomesta ei ole ollut toistaiseksi yhtään naista ITU:n Euroopan- tai maailmancupeissa Elite -tasolla. Tällä hetkellä vain Henrik Goesch kilpailee ITU Elitessä. Kun siirryin pitkälle matkalle vuonna 2015, olin ainoa naispuolinen urheilija Suomesta Professional Female -sarjassa. Darby Thomas kilpaili tuolloin ainoana miehenä Suomessa Professional Male -sarjassa.

Ansaita elantonsa

Tässä välissä on ehkä hyvä mainita, että edellä mainitut kaksi ilmaisua – Elite ja Professional – voivat aiheuttaa hieman sekaannusta. Näitä nimityksiä käytetään melko usein toisiaan vastaavalla tavalla, vaikka Eliteä olisi ehkä käytettävä vain suoritustasoa kuvaavana nimityksenä.

Vuonna 2006 kilpailin ensimmäisestä kertaa Elite -tasolla, vaikka olin jo 25 vuotias. Minulla oli ollut useita vammoja, jotka olivat estäneet kilpailemisen vuonna 2002 kisaamani U23-mestaruuskilpailujen jälkeen. Olin aloittanut opinnot yliopistossa vuonna 2002, joten virallinen asemani Suomessa oli opiskelija, vaikka pääasiallinen toimintani oli jo usean vuoden ajan ollut triathlonin. Luonnollisesti tämä antoi minulle mahdollisuuden pitää joitakin elinkustannuksia melko vaatimattomina, sillä sain opintotukea ja lisäksi Suomessa on joitakin alennuksia opiskelijoille (puhumattakaan ilmaisesta opetuksesta). Vuoteen 2013 saakka minulla ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään muuta tuloa kuin palkintorahat kilpailuista ja opintotuki, jos ei lasketa mukaan joitakin lyhyitä määräaikaisia ​​työpaikkoja, joissa työskentelin aina silloin tällöin. Kun valmistuin vuonna 2013, tein jonkun verran valmennustöitä sekä kirjoitin ravitsemusta käsitteleviä artikkeleita triathlon urani rahoittamiseksi.

Jo urani alkuvaiheissa sain useita varusteita, kuten kenkiä, vaatteita, polkupyörän osia ja jopa polkupyörän paikallisilta yrityksiltä, kansainvälisten merkkien maahantuojilta ja vähittäiskaupoilta. Tämä oli erittäin tärkeää, koska kaikki tuloni menivät käytännössä päivittäisiin elinkustannuksiin. Koska triathlon lajina oli ja on edelleen suhteellisen pieni Suomessa, ei media juurikaan seurannut ITU-kilpailuja, varsinkaan kun en ollut aivan kisojen kärjessä. Näin minulla ei ollut todellisia mahdollisuuksia luoda sponsorointiyhteistyötä, josta olisin saanut rahallista korvausta. Ensimmäisen sponsorointisopimukseni, johon kuului jonkin verran kilpailun tulospalkkiota, tein vuonna 2009 Karhun kanssa, sillä brändi oli juuri julkaissut uusia juoksukenkiä hiljaisemman aikakauden jälkeen. Koko ITU-urani aikana minulla ei kuitenkaan ollut paljon sponsorointisopimuksia, jotka olisivat sisältäneet rahallisia korvauksia. Ja niissä, joissa oli, rahalliset korvaukset olivat melko vaatimattomia.

ITU sarjoissa kilpaillessani tavoitteenani oli päästä olympialaisiin. Yritin saada paikan kahdesti, ensin Pekingiin vuosina 2007-2008 ja sitten Lontooseen 2011-2012. Olympialaisiin pyrkiminen merkitsi kiivasta matkustamista ympäri maailmaa, sillä triathlonissa täytyy kerätä rankingpisteitä olympialaisiin päästäkseen. Suomen Triathlonliitto pystyi tähän aikaan tukemaan minua jossain määrin, mutta tuki oli melko rajallista ja liittyi vain matkakustannuksiin. Lontoon olympialaisten hopeamitalisti Lisa Nordén on kirjoittanut hiljattain olympiakarsinnoista. Kirjoituksessa hän myös mainitsee, että ITU:n urheilijakomitean tekemän tutkimuksen mukaan urheilijan olisi sijoituttava kilpailuissa keskimäärin kymmenenneksi kustannusten kattamiseksi. En ole vielä nähnyt tätä tutkimusta enkä tiedä tarkalleen, miten tutkimus tehtiin, mutta henkilökohtaisesta kokemuksesta sanoisin, että ilman vanhempieni taloudellista tukea en olisi voinut edes uneksia olympiakarsinnoista. Yhden karsinta kerran kustannukset olivat noin 100 000 euroa, ja sain tästä ehkä 20 prosenttia sponsoreilta, liitolta ja palkintorahoista.

Palkintorahat ITU-kilpailussa ovat kehittyneet vuosien varrella enkä muista tarkalleen millaisia ne olivat silloin, kun itse kilpailin ITU -kisoissa. Nykyään voittaja saa 3 000–18 000 dollaria kilpailun tyypistä riippuen (World Triathlon Series (maailmanmestaruussarja), World Cup, Continental Cup tai jokin muu alueellinen kilpailu). Kilpailun tason mukaan palkintorahaa jaetaan 5-25 kilpailijalle. Tyypillisesti kolme parasta urheilijaa saavat 55 – 65 prosenttia kokoinaspalkintorahasta ja määrä on alle 1 000 e viimeiselle, joka saa rahaa. WTS -tapahtumissa on 55 urheilijaa lähtölistalla ja 20 saa palkintorahaa ja tyypillisessä maailmancupissa on 50-60 urheilijaa ja 15 saa palkintorahaa. Pitkillä matkoilla (Ironman, Challenge) on oikeastaan vain kolme kilpailua, joilla on huomattava palkintopotti. Nämä ovat Ironmanin maailmanmestaruuskilpailu (120 000 USD voittajalle), 70,3 MM-kisa (45 000 USD) ja Championship – Challenge Samorin (n. 34 000 USD, tapahtumassa euro on alkuperäisenä valuuttana). Muissa kilpailuissa voittaja saa tyypillisesti 5 000 – 10 000 euroa ja viidestä kymmeneen urheilijaan  saa palkintorahaa. Ironmanin maailmanmestaruuskilpailussa Big Islandilla Hawai’i palkintorahaa maksetaan kymmenelle urheilijalle ja kymmenennestä sijasta saa 10 000 USD **)

Hieman perspektiiviä urani taloudelliseen puoleen saa, kun tarkastellaan vuotta, jona aloin keskittyä pitkänmatkan kilpailuihin. Vuonna 2015 tein ensimmäisen Ironman-kisani ja kyseisenä vuotena nykyinen mieheni maksoi enemmän vuotuista tuloveroa kuin olin ansainnut koko triathlonurani aikana. On helppoa todeta, etten missään nimessä ollut ansainnut elantoani triathlonin kautta, joten korostan jälleen kerran, että olen ollut suuresti riippuvainen vanhempieni tuesta koko kilpa-urani aikana. Alla on rahoituksen jakauma vuosilta 2016 – 2019 eli siltä ajalta, jolloin olen kilpaillut Professional -sarjoissa pitkillä matkoilla.

https://plot.ly/~SukramIlas/3

Olla pätevä

Kuten aiemmin mainitsin, yritin päästä olympialaisiin kaksi kertaa. Kahdesti olin myös ensimmäinen urheilija, joka menetti niin sanotun eurooppalaisen uuden lipun paikan. Tämä paikka jaetaan korkeimmalle rankingsissa sijoittuneelle maalle, joka ei vielä ole saanut paikkaa. Kuriositeettina Merja Kiviranta oli Pekingin rankingissa ensimmäinen urheilija, joka ei saavuttanut maapaikkaa toisen olympiapistejärjestelmän kautta eli näissä olympialaisissa suomalaisittain liippasi läheltä, että olisimme saaneet edustajan kisoihin. Minulle uuden lipun paikka oli realistisin vaihtoehto ja tavoittelin paikkaa siis kahdesti. Ensimmäisellä kerralla minulla oli kaksi rengasrikkoa viimeisessä kisassa, jossa enemmän tai vähemmän vain maaliinpääsy olisi ollut riittävä suoritus. Toisella kerralla viimeinen niitti oli kilpailu, jossa kisasin kuumeisena ja jos olisin ollut viisi sekuntia nopeampi tai urheilija edelläni olisi ollut viisi sekuntia nopeampi, olisin ollut olympialaisissa. Joten lähellä oli, mutta lähellä olemista ei lasketa. Tällä hetkellä ITU:n World Rankingissa on 745 urheilijaa, joista 51 on pääsee olympialaisiin. ***) Nämä ovat tämän lajin parhaita urheilijoita, jotka kilpailevat kansainvälisesti, ja jos haluat olla mukana pelissä, sinun täytyy olla vähintään 50 maailman parhaimman urheilijan joukossa. Näyttää siltä, ​​etten ollut.

Ensimmäisen Ironman-kisani (täysimatka) aika oli yksi nopeimmista debyyteistä. Nyt olen tehnyt kymmenen Ironman-kisaa. Kuusi näistä on mennyt alle yhdeksään tuntiin (keskiarvo 8:58:08) ja keskimäärin olen sijoittunut kilpailuissa kolmanneksi. Olen ollut palkintokorokkeella kaikissa muissa tekemissäni kilpailuissa paitsi maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa olen ollut kahdesti viides ja kerran seitsemäs. Pitkän matkan urheilijoille ei ole virallista rankingia, mutta mikäli sellainen olisi, niin ehkä olisin siellä.

Olenko minä …

Herään aikaisin ja innokkaana päivän treeneihin, koskaan ei tarvitse tai ole pakko harjoitella – saan harjoitella, yritän aina parhaani ja annan kaikkeni, joskus epäonnistun, mutta nousen ja yritän tulla paremmaksi, en ole koskaan saanut motivaatiota rahasta tai voittamisesta, motivoidun kehittymisestä niin hyväksi kuin mahdollista ja sen ulos saamisesta suorituksessa, itken aina ennen kilpailuja ja minusta tuntuu, että en vain yksinkertaisesti kykene menemään starttiviivalle, olen iloinen, jos joku tekee hyvän suorituksen, vaikka se merkitsisi sitä, että hän on ennen minua, uskon vahvasti, että minun oli tarkoitus kulkea tätä polkua ja selvittää, kuinka nopeaksi, vahvaksi ja kestäväksi voin tulla.


*) Lisa Norden ITU olympiakarsinnoista (ruotsiksi) **) Lisää palkintorahoista ITU palkintorahatIronman price, Deep Dive Into 2018 Triathlon Money List sivustolla TriRating.***) ITU Olympic Ranking Tokyo 2020

Read next

07.09.2018
Suorituskyvyn mahdollistaminen

Ensimmäinen kerta on aina erityinen. Näin oli myös, kun ensimmäisen kerran ajoin aika-ajopyörällä kesäkuussa…

24.05.2018
Jokainen sydämenlyöntini

Sydän on ihmeellinen. Levossa sydämeni lyö alhaisimmillaan vain joka toinen sekunti, kun taas kovimpien harjoitusten…