Stories

Painavaa tarinaa

Viime aikoina on herännyt ilahduttavan paljon keskustelua urheilijan kehonkuvaan, ravitsemukseen ja painonhallintaan liittyvistä ongelmista. On loistavaa, että asiasta puhutaan entistä avoimemmin ja nostan hattua niille rohkeille nuorille, jotka ovat tuoneet esimerkkinsä esille.

Minulla on maisterintutkinto ravitsemustieteestä. Lajissani triathlonissa kilpaillaan paljastavissa vaatteissa ja lisäksi kehon paino on merkittävässä roolissa suorituskyvyn kannalta. Niinpä koen jopa velvollisuudekseni osallistua keskusteluun. Ravitsemus ja painonhallinta ovat erittäin henkilökohtaisia asioita enkä halua edes yrittää tuoda esille kaikille yleistettäviä ohjeita tai mielipiteitä. Tahdon kuitenkin kertoa omia kokemuksiani.

Urheilu voi vapauttaa ulkonäköpaineista

Urheileminen on auttanut minua vapautumaan ulkonäköpaineista. Kilpailuissa en mieti yhtään, mille näytän uimapuvun kokoisessa kisa-asussani, vaikka pyöräilen ja juoksen tuhansien katsojien ja kameroiden edessä. Myös urheilun ulkopuolella tunnen oloni kotoisaksi niin viimeisen päälle laittautuneena kuin täysin ilman ehostusta. Esimerkiksi ennen hääpäivääni kävin lukuisissa kauneushoidoissa ja nautin siitä, että sain olla hurmaava morsian. Kuitenkin jo seuraavalla viikolla tein muutaman lehtihaastattelun ja osallistuin tosi-tv ohjelmaan eikä minua häirinnyt yhtään, että kiiruhdin näihin tapahtumiin suoraan harjoituksista märät hiukset poninhännällä ja kolmen minuutin pikameikki kasvoilla.

Ulkonäköpaineista ulos kasvaminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Erityisesti teini-ikäisenä olin hyvinkin tietoinen jokaisesta kehoni yksityiskohdasta. Myös edelleen aina silloin tällöin löydän itseni haaveilemasta pidemmistä jaloista, sutjakammasta vyötäröstä ja sirommista käsivarsista. Olen kuitenkin pikkuhiljaa hyväksynyt, etteivät jalkani pitene ja että vahvat reidet sekä hauis auttavat urheilullisten unelmieni tavoittelussa. Olen oppinut kiittämään ja rakastamaan kehoani, joka antaa minulle mahdollisuuden liikkua. Jos en urheilisi, en varmasti suhtautuisi ulkonäkööni niin vapautuneesti kuin nyt liikkumisen tuoman ilon kautta suhtaudun.


Kevyin ei ole sama asia kuin kestävin

Monessa urheilulajissa kehon paino vaikuttaa ratkaisevasti suorituskykyyn. Ainakaan minulle mahdollisimman rasvaton ja kevyt ei kuitenkaan ole se paras vaihtoehto. Harjoitteluni ja kilpailuni sujuvat parhaiten, kun kehoni on terve ja vahva.

Oman terveellisen painoni hyväksyminen kesti minulta kauan. Yritin vuosia olla hieman hoikempi. Mieleeni oli rakentunut suora yhteys sen välille, että mitä kevyempi olen, sitä kovempaa pystyisin kisaamaan. Välillä tärkein tavoite jopa harjoittelussa oli kalorien kuluttaminen eikä triathlonlajien opetteleminen tai peruskunnon kasvattaminen. Tein erittäin pitkiä lenkkejä ilman aamupalaa, välttelin tarkasti rasvaa sekä hiilihydraatteja ja laskin jatkuvasti kaloreita, jotta päivittäinen energiansaanti pysyisi hieman kulutusta alempana. Olin väsynyt eikä mikään yllä mainituista keinoista edes auttanut painonhallinnassa, vaan johti lopulta epäterveellisiin ruokavalintoihin sekä sotki aineenvaihduntaani.

Lopulta ymmärsin, että yritin väkisin muuttaa itsessäni asioita, jotka eivät ole muutettavissa. Olen täysin varma, että olisin välttynyt monilta vammoilta ja että suorituskykyni olisi kehittynyt nopeampaa tahtia, mikäli olisin aikaisemmin suostunut kuuntelemaan kehoni viestejä. Kun yritän väkisin pudottaa painoani, muutun kiukkuiseksi, kuukautiskiertoni häiriintyy ja minulle tulee täysin varoittamatta jokin urheiluvamma. Harjoitusten dataa seuratessa kehitys näyttää hetken aikaa todella hyvälle, minkä vuoksi painonpudotukseen onkin helppo koukuttua. Viikkojen tai kuukausien kuluessa suorituskyky kuitenkin romahtaa, sillä keholla ei yksinkertaisesti riitä ravintoaineita, joita tarvittaisiin terveenä pysymiseen saatikka kehittymiseen. Jos saisin antaa yhden ainoan neuvon nuorelle urheilija Kaisalle, olisi se, että lopeta painon miettiminen ja varmista, että saat kaikkia tarvittavia ravintoaineita, joita tarvitset kehittyäksesi entistä nopeammaksi, vahvemmaksi ja kestävämmäksi.

Paino onkin asia, jossa joudun tavallaan antamaan jopa tasoitusta osalle kilpakumppaneistani. Toiset urheilijat ovat lahjakkaita siinä mielessä, että heille on täysin luonnollista olla ympäri vuoden erittäin kevyessä kunnossa. Omat urheilulliset lahjani ovat muissa tekijöissä. Valitettavasti minun kehoni terveimmältä tuntuva paino ei ole sama asia kuin optimipaino suorituskykyni kannalta. Tunnen, kun olen kevyessä huippukunnossa, mutta tällöin tunnen myös, kuinka kehoni on niin ääriinsä viritetty, että terveenä pysyminen alkaa olla nuoralla tanssimista.

Nykyään kilpailen suorituskykyni kannalta optimipainoisena vain yhdessä tai kahdessa kilpailussa vuoden aikana. Mikäli minulla on pieniäkin vammoja, en tiputa näitä muutamia kiloja edes ennen tärkeimpiä kilpailuja. Esimerkiksi ennen juuri käytyjä pitkänmatkan MM kilpailuja päätin olla tiukentamatta kroppaani äärimmilleen, sillä kärsin kisaa edeltävinä viikkoina lihasperäisistä hermokivuista. Olen aivan varma, että terve, iloinen ja vahva urheilija kilpailee paremmin kuin puolikuntoinen heiveröinen kiukkupussi.

Terveellinen stressitön ruokavalio

Vaikka pudotan painoani tietoisesti vain kerran pari vuodessa, en muulloinkaan syö, mitä sattuu. Urheilen useita tunteja päivittäin, mutta siitä huolimatta huonolaatuinen ruokavalio kertyy helposti vyötärölleni. Haluan toki myös muiden asioiden enkä pelkän painonhallinnan takia, että kehoni koostuu laadukkaista rakennusaineista ja että näitä rakennusaineita on tarvittavalla hetkellä saatavilla. Olenhan sitä, mitä syön. Mielestäni terveellisen ruokavalion noudattaminen kuuluu urheilijan perusarkeen siinä, missä harjoittelu.

Kokemukseni mukaan ylimääräinen kikkailu ja ruokavalion liiallinen miettiminen johtaa kuitenkin vain ja ainoastaan ongelmiin. Nykyään minun ei arkipäivinä tarvitse juurikaan miettiä, mitä syön, sillä minulle sopivan ruokavalion noudattaminen tulee selkäytimestä. Ruokavalioni rakentuu muutaman perusasian ympärille. Syön joka ikisellä aterialla erittäin paljon kasviksia, annoksen hyvälaatuista proteiinia sekä laadukkaita hiilihydraatteja sen verran, mitä päivän harjoittelu vaatii. En kiellä itseltäni täysin mitään ja esimerkiksi lempiherkkuani suklaata syön useita kertoja viikossa, mutta vain pienen annoksen kerrallaan.


Terveellinen perusruokavalio on ykkösjuttu, mutta käytän myös urheiluravinteita tukemassa harjoittelua ja palautumista. Valitsen käyttämäni tuotteet harjoitusten mukaan. Esimerkiksi kevyillä lenkeillä en käytä mitään. Pitkillä peruskuntolenkeillä nautin esimerkiksi proteiinipatukoita ja elektrolyyttitabletteja. Tehotreeneissä pidän huolta jaksamisesta hiilihydraattipitoisen urheilujuoman ja energiageelien avulla. Nyt kun valmistaudun kauden tärkeimpään Ironmaniin, kuluu geelejä ja urheilujuomia aika paljon. Ohjelmassa on säännöllisesti pitkiä tehokkaita lenkkejä ja olen havainnut, että riittävä energiansaanti näiden lenkkien aikana auttaa todella paljon palautumisessa. Mielenkiintoista on ollut myös havaita, että se helpottaa painonhallintaa, vaikka toisinkin voisi luulla.

Kun pidän ruokavalioni perusrungon kunnossa, ei minun tarvitse miettiä syömiseni määrää ja voin olla varma, että kehoni saa riittävästi tärkeitä ravintoaineita. Myös kehonkoostumukseni mukautuu terveyttäni tukevaksi ilman, että minun tarvitsee stressata asiasta.

Kaisa poseeraa Dexalin kanssa

Read next

24.05.2018
Jokainen sydämenlyöntini

Sydän on ihmeellinen. Levossa sydämeni lyö alhaisimmillaan vain joka toinen sekunti, kun taas kovimpien harjoitusten…